Brittiläisen Gavekal Draconomicsin pääekonomisti Anatole Kaletsky arvioi analyysissään, että paperilla Kreikalta edellytetään tiukkaa talouskuria, mutta tulevaisuuden todellisuus on toisenlainen.
Euroopan keskuspankin määrällisen elvytyksen oloissa Kreikka selviää Kaletskyn mukaan kolmannen tukipaketin turvin. Kaletsky on tullut tunnetuksi muun muassa The Economistin ja Financial Timesin kommentaattorina sekä taloutta käsittelevistä kirjoistaan kuten Capitalism 4.0.
Kaletskyn mukaan olennainen asia, jota Kreikan pääministeri Alexis Tsiprasin hallitus ja monet muut eivät ole ymmärtäneet Kreikan kriisin aikana, on ”rakentavan tekopyhyyden rooli Euroopan talouspolitiikassa”. Julkisten ulostulojen ja todellisten pyrkimysten välillä on erityisen suuri kuilu monimutkaisissa useiden valtioiden rakennelmissa kuten EU:ssa.
”Paperilla Kreikan tukipaketti esittää taloudellista tiukennusta ja syventää maan taloudellista lamaa. Todellisuudessa kuitenkin budjettitavoitteista lipsuminen sallitaan varmuudella edellyttäen, että hallitus toteuttaa lupauksensa yksityistämisistä sekä työmarkkina- ja eläkeuudistuksista”, Kaletsky kirjoittaa.
Hän huomauttaa, että Saksalle, Italialle, Espanjalle ja ”usealle Pohjois-Euroopan maalle” on sisäpoliittisista syistä välttämätöntä, että radikaalit kreikkalaiset poliitikot ja äänestäjät nöyryytetään rituaalimaisesti, koska he ovat avoimesti uhmanneet EU:n instituutioita ja talouskurivaatimuksia.
”Kun tämä on saavutettu, EU:n johtajilla ei ole enää enempää syitä vaatia Kreikalta talouskuria tai laittaa uusimman tukipaketin ehtoja tiukasti täytäntöön. Sen sijaan heillä on kannusteet osoittaa, että ”kovan rakkauden” politiikka menestyy siten, että talouskuria höllennetään talouskasvun kiihdyttämiseksi, ei pelkästään Kreikassa, vaan koko euroalueella”, Anatole Kaletsky kirjoittaa.
Hänen mielestään Kreikan ja Euroopan johdon tuleva sopimus kolmannesta tukipaketista on molemmille puolille hyväksi, toisin kuin lähes kaikki poliittiset ja taloudelliset kommentaattorit ovat pyrkineet julkisuudessa esittämään. Kaletsky pitää Kreikan kolmatta tukipakettia jopa käännekohtana, joka johtaa eurokriisin rauhoittumiseen. Hän huomauttaa, että argumentit Kreikan eurojäsenyyttä vastaan olivat päteviä 90-luvulla ja ovat päteviä edelleen, mutta euron hajoaminen ei siitä huolimatta ole tavoiteltava tai kestäväkään ratkaisu.
Kreikan suhteen on olennaista se, että velanhoito on aina tärkeämpää kuin vaalilupausten pitäminen. Kun Tsipraksen hallitus on pakotettu tunnustamaan velanhoidon ehdoton ensisijaisuus ja se pääsee hyötymään EKP:n rajattomasta rahallisesta tuesta, Kreikalla ei pitäisi Kaletskyn mukaan olla ongelmia velkataakkansa kannattelemiseen.
”Kapitalismin suuri hienous on siinä, että se sopeutuu tuhoisiin edellytyksiin ja jopa löytää keinot kääntääkseen ne eduiksi”, ekonomisti kirjoittaa. Kun liittoutuminen on kerran tapahtunut, poliittisten ja taloudellisten rakenteiden purkaminen on liian raskasta suhteessa valuutta-alueen hajoamisen etuihin.
Kaletskyn mielestä avain euroalueen kriisin vähittäiseen rauhoittumiseen on se, että Euroopan keskuspankki kiersi määrällisen elvytyksen aloittamisen myötä sekä EKP:n kieltoa rahoittaa euroalueen valtioita että EU:n kieltoa lainojen yhteisvastuullistamiseta. EKP:n QE-ohjelma mahdollistaa Kaletskyn mukaan kaikkien euroalueen valtioiden alijäämien rahoittamisen ja tekee merkittävästä osasta valtioiden velkaa yhteisvastuullista, kun EKP ostaa sen taseeseensa.
”Kysymys ei siis ikinä ollut siitä, hajoaako yhteisvaluutta, vaan minkälaisia poliittisia muutoksia, taloudellisia uhrauksia ja juridisia veivauksia tapahtuisi sen pitämiseksi kasassa”, Kaletsky kirjoittaa.
