Lehden haastattelema Samy Mekhloufi on riippumaton lääkäri, joka tutkii noin 400 lentäjää ja matkustamohenkilökuntaan kuuluvaa miehistön jäsentä vuodessa Ranskan Lyonissa. Lentäjät ovat lyhyen tai keskipitkien matkojen reiteillä, jotka lähtevät Lyonista.
– Näistä 400 löytyy vuosittain kymmenkunta henkisesti uupunutta miehistön jäsentä. Puolet heistä on lentäjiä, hän kertoo.
Uupuneiden määrä on Mekhloufin mukaan kasvussa.
– Epäilyksettä uupumus kasva. Työpaikkoja on vähän, lentoyhtiöiden vaatimukset ovat yhä kovempia ja lentäjien odotukset työstään ovat hyvin kaukana todellisuudesta. Työn raskaus ei kompensoidu tyytyväisyyden tunteella. Se on tyypillinen tie loppuun palamiseen, hän kuvailee.
Mekhloufin mukaan työvuorot ovat tappavia, reitit usein samoja. Lentäjät uneksivat hienoista lennoista, mutta huomaavat olevansa kuin bussinkuljettajia.
Mekhloufi toteaa, että työolot ovat heikentyneet kaikilla, myös mannertenvälisillä lennoilla.
– Kulta-ajat, jolloin kapteeni lensi Rio de Janeiroon ja makoili neljä päivää uima-altaalla, ovat ohi. Vielä kovempaa on lyhyiden matkojen lentäjillä. Rasitusta lisäävät jatkuvat nousut ja laskut. He unelmoivat maailmanmatkoista, mutta lentävät vuodesta toiseen neljä kertaa päivässä Lyon-Milano tai Lyon- Birmingham välillä. ”Olemme kuin bussikuskeja”, he sanovat, Mekhloufi kertoo
Mekhloufi uskoo, että hänen vastaanotolleen lentoyhtiöiden lähettämät työntekijät ovat vastauksissaan rehellisiä.
– Lentäjät ovat tavallisesti vastuuntuntoisia. He eivät halua asettaa ihmishenkiä vaaraan. Jotkut saattavat yrittää peitellä ongelmiaan, koska pelkäävät menettävänsä työpaikkansa. Etsin kuitenkin pieniä signaaleja, joilla ongelmat voivat paljastua.
Lääkärin mukaan rasittuneimpia ovat nuoret lentäjät. Entiset ilmavoimien lentäjät puolestaan tuntuvat olevan vakaimpia, koska heillä on motivaatio ja halu lentää edelleen.
– Hävittäjälentäjiltä on jo sen uran loputtua viety suurin tyydytys, mutta he haluavat silti vielä lentää ennen kuin lentoura loppuu kokonaan, Mekhloufi selittää.
