Kanadan alkuperäiskansaan kuuluva 50-vuotias Sue Caribou sairastuu keuhkokuumeeseen miltei kellon tarkkuudella samaan aikaan joka vuosi. Toistuva sairaus on perua vuosista, jotka Caribou vietti lapsuudessaan 1970-luvulla epäinhimillisessä, Kanadan alkuperäiskansaan kuuluville lapsille tarkoitetussa koululaitoksessa.
Sue Caribou vietiin kotoaan seitsemänvuotiaana vuonna 1972 valtion omistamaan ja katolisen kirkon ylläpitämään koululaitokseen Guy Hill-instituuttiin, jonka tarkoitus oli saada alkuperäiskansaan kuuluvat lapset ”sopeutettua” muuhun väestöön. Koululaitos oli toiminnassa yli vuosisadan ja menetelmät, joita se käytti lasten niin kutsuttuun sopeuttamiseen, olivat silmittömän julmia ja väkivaltaisia.
Lapset esimerkiksi pakotettiin seisomaan suorassa rivissä kuin sotilaat ja laulamaan Kanadan kansallislaulua. Jos he eivät totelleet, heitä hakattiin. Caribou kertoo, että hänet heitettiin joka ilta kylmään suihkuun ja usein raiskattiin sitä ennen. Seksuaalinen hyväksikäyttö oli koulussa tavallista: Cariboun mukaan katolilaiset lähetyssaarnaajat hakkasivat häntä ja käyttivät häntä seksuaalisesti hyväksi useiden vuosien ajan.
Koulun työntekijät myös muun muassa kutsuivat Caribouta koiraksi, pakottivat hänet syömään mätiä vihanneksia ja kielsivät häntä puhumasta äidinkieltään creetä.
Kanadan alkuperäiskansaan kuuluville lapsille tarkoitetut koululaitokset olivat toiminnassa vuodesta 1876 vuoteen 1996 saakka. Yhteensä laitoksissa kuoli ainakin 6000 lasta. Todellinen luku saattaa olla korkeampikin, sillä hallitus lakkasi kirjaamasta ylös alkuperäiskansaan kuuluneiden oppilaiden kuolemia 1920-luvulla kuolleiden määrän noustessa hälyttävän korkeaksi.
Sue Carboun mukaan tusinoittain lapsia katosi vielä hänenkin kouluvuosiensa aikana.
– Heidän jäänteitään löydettiin pelloilta koulun ympäriltä. Moni ystävistäni teki itsemurhan koulusta päästyään, hän kertoo.
– Vannoin itselleni, että jos ikinä pääsen siitä hirveästä paikasta ulos elävänä, puhun ja taistelen oikeuksiemme puolesta.
Caribou kertoo, ettei oppinut koulussa mitään muuta kuin Kanadan kansallislaulun ja Isä meidän-rukouksen.
– Lapseni ovat opettaneet minut lukemaan ja kirjoittamaan. Olen ollut koko ikäni töissä taloudenhoitajana puutteellisen koulutukseni ja heikon terveyteni takia, hän sanoo.
Sue Cariboun ja 150 000 muun koululaitoksessa törkeän kohtelun uhriksi joutuneen alkuperäiskansan asukkaan ääni kuultiin vihdoin, kun Kanadan totuus- ja sovintokomission johtaja Justice Murray Sinclair otti asiakseen tutkia koululaitoksen menetelmien laillisuutta.
– Kanada selvästi osallistui kulttuuriseen kansanmurhaan, Sinclair julisti tutkimuksensa päätteeksi Ottawassa viime viikolla.
Sinclairia oli tullut kuuntelemaan suuri joukko entisiä koulujen oppilaita. Vaikka Kanadan pääministeri Stephen Harper pahoitteli tapahtumia vuonna 2008 ja roomalaiskatolinen kirkko niin ikään vuonna 2009, Kanadan hallitus on tähän asti kieltänyt, että kyseessä oli kansanmurhan muoto.
– Tuntuu siltä, että tarinamme sai viimeinkin vahvistuksen ja maailma voi kuulla siitä. Lapsina olimme liian peloissamme kertoaksemme kenellekään. On tunteikas ja vapauttava kokemus antaa todistuksemme komissiolle, kommentoi koulun entinen oppilas Cindy Tom-Lindley.
