Suomen yrittäjien työmarkkinajohtaja Janne Makkula kertoo blogissaan törmäävänsä yhä ihmettelyyn siitä, minkä vuoksi Suomen yrittäjät hylkäsi keväällä paikallista sopimista koskevan kompromissiesityksen.
– Hylkäsimme syrjivän, epäreilun ja taantumuksellisen esityksen, joka ei olisi helpottanut, vaan vaikeuttanut työpaikkasopimista. Sen lisäksi kompromissin hyväksyminen olisi lukinnut lainsäädäntöön sopimisen mallin, joka olisi tulevaisuudessa vaikeuttanut työlainsäädännön kehittämistä sopimusvapautta korostavaan suuntaan, Makkula kirjoittaa.
Hänen mukaansa kompromissi olisi johtanut siihen, että lainsäädännössä olisi annettu paikallisessa sopimisessa erityisasema ammattiliittoihin kuuluville työntekijöille ja samalla syrjitty liittoihin kuulumattomia työntekijöitä.
Yleissitovaa työehtosopimusta noudattavassa yrityksessä on Janne Makkulan mukaan keskimäärin viisi työntekijää. Suomen yrittäjien työllistävistä jäsenyrityksistä valtaosa työllistää yhdestä kuuteen työntekijää, joista välttämättä yksikään ei kuulu liittoon.
– Näillä muutaman työntekijän työpaikoilla lainsäädäntö olisi pakottanut vähintään kaksi työntekijää liittymään työehtosopimuksen neuvotelleeseen työntekijäliittoon, jotta kaikki työehtosopimuksen paikallisen sopimisen mahdollisuudet olisi saatu käyttöön.
Hän korostaa, ettei yhteinen sopiminen yrittäjän ja esimerkiksi kolmen työntekijän kesken olisi ollut sallittua, vaan yksi liiton jäsen olisi edustanut kahta muuta.
– Ja koska itseään ei voi valita luottamusmieheksi, toisen kahdesta muusta työntekijästä olisi myös pitänyt liittyä samaan liittoon, ja hän olisi valinnut toisen liittoon kuuluvan luottamusmieheksi, Makkula selvittää.
Hän muistuttaa, että jäljelle jää vielä kolmas työntekijä, joka ei kuulu liittoon.
– Hänen mielipidettään ei olisi kysytty sen enempää siitä, kenet hän haluaa edustajakseen (vai haluaako vain edustaa itseään ja/tai sopia muiden kanssa yhteisesti) eikä siitä, minkälaisen paikallisen sopimuksen luottamusmies hänen puolestaan tekee, Makkula kirjoittaa.
– Kukaan ei muuten vieläkään ole vastannut siihen, miten yrittäjä ja yksi työntekijä olisivat sopineet luottamusmiestä sopijakumppaniksi edellyttävistä asioista, hän jatkaa.
Makkulan mukaan kompromissiesitys olisi sulkenut järjestäytymättömät työntekijät paikallisen sopimisen ulkopuolelle, pakottanut työntekijöitä järjestäytymään ja tehnyt yrityksen ja työntekijöiden asioista sopimisen yhdessä monimutkaiseksi.
– Suomen perustuslaki takaa sekä yhdistymisvapauden että yhdenvertaisuuden. Juuri tästä syystä lainsäädäntöä ei voi rakentaa syrjimään niitä, jotka eivät kuulu liittoon. Olen hämmentynyt siitä, että tällaista edes esitettiin.
Makkulan mielestä kompromissiesitys näyttäytyy erityisen kummallisena, kun otetaan huomioon jo vuonna 2001 lainsäädännössä luotu luottamusvaltuutettua koskeva sääntely, joka ei edellytä järjestäytymistä yritykseltä eikä työntekijöiltä.
– Luottamusvaltuutettumallin hyödyntäminen saattaisi järjestäytymättömät yritykset paikallisessa sopimisessa yhdenvertaiseen asemaan järjestäytyneiden yritysten kanssa. Sopimisen rajat tulisivat työehtosopimuksesta. Järjestelmä asettaisi myös työntekijät keskenään yhdenvertaiseen asemaan. Järjestäytymisestä riippumatta.
