Valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok.) vastaanotti tänään kolmen arvostetun ekonomistin, professori Bengt Holmströmin, professori Sixten Korkmanin ja Etlan toimitusjohtajan Vesa Vihriälän muistion talouspolitiikan suuntaustarpeista.
Ekonomistien mukaan finanssipolitiikka on lievästi kiristävää kuluvana vuonna, ja ensi vuoden veroratkaisut huomioon ottaen se on jotakuinkin neutraalia vuonna 2017.
”Finanssipolitiikan viritystä voidaan pitää järkevänä kompromissina finanssipolitiikan lyhyen ja pitkän tähtäimen tavoitteiden välillä: julkisen talouden velkaantumiskehitys todennäköisesti taittuu suhteessa BKT:hen lähivuosina ja toisaalta finanssipolitiikka ei sanottavasti heikennä kotimaista kysyntää”, Holmström, Korkman ja Vihriälä kirjoittavat muistiossa.
Heidän mukaansa talouspolitiikan lisätoimia onkin etsittävä rakennepolitiikasta.
Suomen heikko kasvu on paradoksi
Holmström, Korkman ja Vihriälä toteavat, että Suomen heikko kasvu on paradoksi. Suomi on kansainvälisissä kasvun edellytysten vertailuissa todettu yhdeksi maailman kilpailukykyisimmistä maista. Instituutiot ovat vakaat ja toimivat, väestön osaaminen, tutkimustoiminnan panostukset korkealla tasolla, infrastruktuuri pääosin hyvä ja start-up-toiminta on viime vuosina ollut vilkasta.
”Suomi on edellytyksiinsä nähden alisuoriutuja: syystä tai toisesta taloudessa ei ole sellaista dynamiikkaa, johon meillä pitäisi olla kaikki mahdollisuudet”, ekonomistit toteavat.
Heidän mukaansa pitkään jatkunut talouden heikkous on osoitus heikosta sopeutumiskyvystä. Yksi tekijä on kustannuskilpailukyky, joka heikentyi kriisin alkuvaiheessa tuottavuusromahduksen ja samanaikaisen palkkojen nopean nousun takia, ja on vasta viime aikoina alkanut hieman kohentua. Lisäksi suomalaisten yritysten kyky luoda uusia korkean arvonlisän tuotteita ja palveluita on osoittautunut puutteelliseksi.
Ongelmat liittyvät kykyyn hyödyntää ideoita ja skaalata niitä nopeasti laajaksi liiketoiminnaksi. Syyt voivat olla kulttuurisia, kuten omien kykyjen epäilyä, riskinoton kaihtamista ja puutteellista kykyä hyödyntää muiden kokemuksia. Osaksi kyse voi olla nopean kasvun vaiheen rahoitusvaikeuksista. Suuria kotimaisia riskisijoittajia on vähän eivätkä kansainväliset sijoittajat ehkä pidä Suomea parhaana mahdollisena tuotannon paikkana maan pienuuden tai sijainnin takia.
Ansioturvaa porrastettava, maahanmuuttajille harjoittelijapalkka
Ekonomistien mukaan ilmeisin kasvun rajoitus on osaavan työvoiman saatavuus. Työmarkkinoilla on kasvavia indikaatioita siitä, ettei työvoimaa ohjaudu riittävästi toimintoihin, joilla on kasvuedellytyksiä.
”Kohtaanto-ongelmat ovat kasvaneet. Vaikka työvoiman alueellinen liikkuvuus on yhä puutteellista, kohtaanto-ongelman vaikeutuminen näyttäisi johtuvan pääosin työpaikkojen ja työntekijöiden ominaisuuksien erilaisuudesta tai työttöminä ja työvoiman ulkopuolella olevien liian heikoista kannustimista työn vastaanottoon.”
Työn vastaanottamiseen pitäisi ekonomistien mielestä kannustaa esimerkiksi porrastamalla ansiosidonnaista työttömyysturvaa. Ekonomistien mielestä suunnitelmat nykyisen passiivisen työttömyysturvan osittaisesta muuntamisen työllistämistueksi ja starttirahaksi vaikuttavat järkeviltä.
Työttömyysturvan vaatimusta aktiivisesta työhauista voisi myös ekonomistien mielestä vahvistaa. Näiden vastapainoksi olisi lisättävä aktiivitoimia työnhaun auttamiseksi.
Päivähoitomaksujen korotuksista olisi hyvä pidättäytyä, jotta naisten on mahdollista osallistua työmarkkinoille. Korotusten perumisen vaikutukset alijäämään pitäisi kattaa säästämällä muualta.
Erityisongelman muodostavat maahanmuuttajat, joille ekonomistit ehdottavat 1–2 vuotta kestävän harjoittelujärjestelyn luomista. Maahanmuuttajat, jotka yltävät aluksi vain hyvin alhaiseen tuottavuuteen, työllistettäisiin työehtosopimuksien määrittämää korvausta pienemmällä kustannuksella. Järjestelyn ehdoksi voisi asettaa esimerkiksi harjoittelijoiden osallistumisen kielikoulutukseen.
Sääntelyä purettava, korkeakoulujen työnjakoa uudistettava
Lisäksi ekonomistien mielestä liiketoimien aloittamista, laajentamista ja innovatiivista kehittämistä pitäisi helpottaa ja kilpailua lisätä. Luontevia uudistuksia olisi heidän mielestään apteekkilupien liberalisointi ja liikennettä koskevan sääntelyn yksinkertaistaminen liikennekaariehdotuksen pohjalta.
Erityishuomiota vaativat asuntorakentamista koskevat säännökset, kuten asuntojen kokojakauma, esteettömyys ja pysäköintipaikkojen määrä.
Yritysverotuksen kilpailukykyisyyttä pohdittaessa tulisi ekonomistien mielestä pitää mielessä verotutkimuksen keskeinen viesti: matalat verokannat, laaja veropohja ja verojärjestelmän selkeys tukevat voimavarojen ohjautumista parhaisiin käyttöihin.
”Tämän vuoksi olisi vältettävä tietyn tyyppistä yritystoimintaa tai olemassa olevaa tuotantorakennetta suosivia verojärjestelmän muutoksia. Samasta syystä olisi pyrittävä supistamaan muita kuin T&K-toimintaan kohdistuvia yritystukia.”
Valtio voi luoda alustoja digitaalisuutta maksimaalisesi hyödyntävälle innovatiiviselle tuotannolle ja vahvistaa näin kasvua tukevia ekosysteemejä. Juuri aikaansaatu kansallinen palvelualusta tarjoaa tähän erinomaisen lähtökohdan, samoin kansainvälisesti poikkeuksellisen kattavat ja laadukkaat julkiset tietovarannot. Näitä mahdollisuuksia olisi ekonomistien mielestä käytettävä voimakkaasti hyväksi.
Ekonomistien mielestä valtio voisi tehdä pääomasijoituksia korkeakouluihin, joiden ehtona olisi valtion asettamien rakenteellisen kehittämisen tavoitteiden toteuttaminen. Tekesin rahoitusmahdollisuuksia olisi myös parannettava.
Rakenneuudistuksessa olennaisinta olisi korkeakoulujen työnjaon muuttaminen niin, että pääosa korkeakouluista keskittyisi kandidaatti- ja maisteritason koulutukseen ja tekisi tutkimusta vain hyvin rajatuilla alueilla. Suppea joukko laaja-alaisia tutkimusyliopistoja huolehtisi jatkokoulutuksesta ja perustutkimuksesta.
