Energiaomavaraisuus voidaan nostaa 50-60 prosenttiin, Suomessa tuotettava ydinvoima mukaan lukien 80 prosenttiin. Uusiutuvan energian osuus energian kokonaiskulutuksesta on mahdollista nostaa 50-60 prosenttiin. Näin arvioidaan parlamentaarisen energia- ja ilmastokomitean torstaina julkaistussa mietinnössä.
Mietinnössä myönnetään, että tavoitteiden asettamiseen liittyy merkittäviä epävarmuustekijöitä. Suomen pitkän aikavälin tavoitteena on kuitenkin hiilineutraali yhteiskunta. Tämä merkitsee kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä 80-95 prosentilla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä.
– On arvokasta, että kaikki eduskuntapuolueet ovat parlamentaarisen työn tuloksena sitoutuneet yhteisiin energiapolitiikan tavoitteisiin. Tämä luo vakautta ja ennustettavuutta suomalaiseen energiapolitiikkaan ja helpottavat myös tulevien hallitusten työtä, komitean puheenjohtajana toiminut elinkeinoministeri Jan Vapaavuori (kok.) sanoo.
Mietinnössä todetaan, että vaikka 2050 tavoitteeseen pääseminen on hyvin haastavaa, on se kuitenkin mahdollista. Tavoitteeseen pääseminen edellyttää merkittäviä toimenpiteitä yhteiskunnan kaikilla sektoreilla, erityisesti energiantuotannossa ja kulutuksessa, liikenteessä, rakentamisessa ja asumisessa sekä maa- ja metsätaloudessa.
Suurin haaste on energia-alalle, sillä noin 80 prosenttia Suomen kasvihuonekaasupäästöistä syntyy energian tuotannosta ja kulutuksesta, kun mukaan lasketaan liikenteen käyttämä energia.
Energiajärjestelmä olisi muutettava lähes päästöttömäksi vuoteen 2050 mennessä.
Komitean mukaan Suomen perinteinen vahvuus on energiajärjestelmän monipuolisuus, jonka vaaliminen jatkossakin vähentää haavoittuvuutta ja lisää mahdollisuuksia toimia ketterästi olosuhteiden muuttuessa.
– Suomessa tulee energiapolitiikassa kiinnittää ilmastotavoitteen lisäksi yhtä lailla huomiota toimitusvarmuuteen kaikissa olosuhteissa sekä yhteiskunnan kilpailukyvyn tukemiseen. Sähkön osalta on perusteltua asettaa tavoitteeksi omavaraisuus sähkön tuotantokyvyssä, komitea toteaa.
Energiapolitiikkaan kytkeytyy myös monia epävarmuustekijöitä muun muassa kansainvälisen ja teknologisen kehityksen osalta. Suurin nähtävissä oleva teknologinen epävarmuus liittyy hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin (CCS) kaupallistumiseen.
Kivihiilestä on energiantuotannossa luovuttava kokonaan niin nopeasti kuin se on huoltovarmuutta vaarantamatta ja kustannustehokkaasti mahdollista, ellei CCS:n kaupallistuminen muuta tilannetta.
– Turpeen poltto ei ole pitkällä aikavälillä sopusoinnussa ilmastotavoitteen kanssa ilman hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia. Se on silti kotimaista ja sitä voidaan käyttää biomassan rinnalla seospolttoaineena, joten on perusteltua vähentää ensisijaisesti muiden fossiilisten polttoaineiden käyttöä, mietinnössä todetaan.
Mietintöön sisältyy 12 yleistä kannanottoa sekä 18 yksityiskohtaisempaa kannanottoa energia- ja ilmastopolitiikan kannalta keskeisiltä osa-alueilta.
