Suomi pystyy kääntämän teknologisen kehityksen aiheuttaman työn murroksen uhasta mahdollisuudeksi, mutta se edellyttää taloudelta uudenlaista sopeutumiskykyä. arvioidaan Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen tuoreessa julkaisussa.
Työn murros – riittääkö dynamiikka? -julkaisun ovat kirjoittaneet Etlan tutkijat Antti Kauhanen, Mika Maliranta, Mika Rouvinen ja Vesa Vihriälä.
Tutkijoiden mielestä palkanmuodostusta pitäisi kehittää nykyistä joustavammaksi. Jäykät palkkarakenteet saattavat muodostua työpaikkojen syntymisen ja säilymisen kasvavaksi esteeksi.
Jos tehtävätason palkkaus ei jousta, työpaikkojen tuhoutumisen todennäköisyys kasvaa tutkijoiden mukaan. Lisäksi yksittäisiin työntekijöihin ja työntekijäryhmiin sovellettu kannustava palkkaus parantaa yrityksen tuottavuutta
Etlan tutkijoiden mielestä palkkarakenteiden joustavuus kuitenkin edellyttää, että palkoista ja muista työehdoista sovitaan nykyistä enemmän paikallisesti. Heidän mukaansa Suomessa paikallisen sopimisen mahdollisuuksia hyödynnetään heikommin kuin tärkeissä kilpailijamaissamme Ruotsissa ja Saksassa, missä sekä työnantajien että työntekijöiden kokemukset ovat myönteisiä.
Tutkijat ehdottavat myös irtisanomista koskevien rajoitusten muuttamista. Mitä suuremmat ovat rekrytointien riskit, sitä vähäisemmiksi jäävät kokeilut ja sitä hitaammaksi muuttuu työpaikkarakenteiden uudistuminen. Riskeistä keskeisimpiä ovat tutkijoiden mukaan Irtisanomiskustannukset.
Lisäksi tutkijat arvioivat, että sopeutuminen tehtävätasolle tunkeutuneeseen kilpailuun sekä rakennemuutokseen helpottuisi, jos yksittäisten työntekijöiden irtisanomista helpotettaisiin ja takaisinottovelvoitteesta luovuttaisiin. Samanlainen myönteinen vaikutus olisi myös koeaikojen pidennyksellä.
Muutosten hallitsemista, uhkien välttämistä ja mahdollisuuksien hyödyntämistä helpottaa tutkijoiden mukaan myös työvoiman hyvä koulutus. Osaaminen ja tutkimus ovat menestyksellisten innovaatioiden perusedellytyksiä.
Erityisesti varhaiskasvatukseen ja peruskouluihin, mutta myös toisen asteen koulutukseen suunnattuja varoja olisi suojattava julkisen talouden säästöiltä.
Toiseksi aikuiskoulutuksen rahoitukseen pitäisi Etlan tutkijoiden mielestä miettiä uusia luovia ratkaisuja. He ehdottavat esimerkiksi työntekijöille verovähennysoikeutta heidän itsensä tekemistä koulutusinvestoinneista.
