– Todellisuudessa suomalaisten poliitikkojen ja kansan tietämys maahanmuuttoasioista on surkealla tasolla. Maahanmuuttokriittiset poliitikot pelaavat mielikuvilla, luovat vastakkainasettelua ja vääristelevät faktoja, Kalliorinne kirjoittaa Kalevan kolumnissaan.
Hänen mukaansa maahanmuuttokriitikot antavat puheissaan kuvan, että Suomen maahanmuuttolinja olisi jotenkin poikkeuksellisen leväperäistä, vaikka todellisuudessa Suomi on aina vetänyt tiukkaa linjaa humanitäärisessä ja työperäisessä maahanmuutossa.
Kalliorinne ihmettelee erityisesti Perussuomalaisten uuden puoluesihteerin Riikka Slunga-Poutsalon ensimmäistä poliittista vaatimusta.
– Ne, jotka odottivat reseptejä nuorisotyöttömyyden kitkemiseksi, keinoja teollisuuden työpaikkojen pelastamiseksi tai vinkkejä vanhuspalvelulain toteutumiseen, saivat pettyä, sillä ensimmäinen vaatimus oli, että ”Suomen maahanmuuttopolitiikkaa on tiukennettava”.
– Herää kysymys, mitä puoluesihteeri tarkalleen tarkoittaa?
Kalliorinteen mukaan ylivoimaisesti suurin osa maahanmuuttajista (90 %) tulee maahan työn, opiskelun tai perhesiteen perusteella. Hän pitää oletusarvona, että Slunga-Poutsalon tiukentamisvaatimukset eivät koske näitä ulkomaalaisia, vaan vaatimus osoitettiin erityisesti pakolaisuuden vuoksi Suomesta turvaa hakeville ihmisille.
Kalliorinne muistuttaa, että turvapaikanhakijat leimaavat kaikkea Suomen maahanmuuttokeskustelua, vaikka heitä on ainoastaan 10 prosenttia kaikista Suomen pyrkivistä ulkomaalaisista.
– Onko Suomen maahanmuuttopolitiikka löysää, jos vuosina 2010–12 turvapaikanhakijoista 58–70 prosenttia sai kielteisen päätöksen ja heidät käännytettiin maasta?
– Voiko tänne marssia kuka tahansa, jos esimerkiksi kaikki ex-Jugoslavian alueelta vuonna 2012 tulleet saivat kielteisen päätöksen? Kuinka paljon enemmän kielteisiä päätöksiä ja käännytyksiä perussuomalaisten uusi puoluesihteeri tekisi?
