Työnjako sosiaali- ja terveydenhuollossa ontuu

Sosiaali- ja terveydenhuollon työnjaon ja tehtävärakenteen kehittämisessä ollaan vielä alkuvaiheessa, toteaa Valtiontalouden tarkastusvirasto VTV.

  • LKS 20151119 LKS 20150604  Mies ilmoittautuu terveysaseman vastaanotossa Helsingissä 26. marraskuuta 2013. LEHTIKUVA Milla Takala

    Mies ilmoittautuu terveysaseman vastaanotossa Helsingissä.

    ()

Niin ikään tarkastusvirasto katsoo, että hallituksen rakennepoliittisessa ohjelmassa määritettyjen säästötavoitteiden saavuttaminen ei vaikuta realistiselta.

Väestön ikääntyessä tulee sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöllä ja sen tuottavuudella olemaan yhä suurempi merkitys julkisen talouden kestävyydelle. Moniammatillisen työotteen omaksuminen on välttämätöntä, jotta voidaan varmistaa hyvät palvelut tulevaisuuden sosiaali- ja terveydenhuollossa, virasto toteaa.

Rakennepoliittisessa ohjelmassa sosiaali- ja terveydenhuollon kelpoisuusvaatimusten väljentämisen säästötavoitteeksi on asetettu 123 miljoonaa euroa vuoteen 2019 mennessä.

Työnjaon kehittämisestä koituva arvioitu säästö olisi terveydenhuollon osalta noin 39 miljoonaa euroa ja sosiaalihuollon osalta noin 14 miljoonaa euroa. Loput 70 miljoonaa euroa säästyisivät sosiaali- ja terveydenhuollon integraation ja tehostuvien palvelu- ja hoitoprosessien myötä.

Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan säästötavoitteisiin päästään ohjaamalla kuntia ja kuntayhtymiä uusien tehtävärakenteiden ja työnjaon kehittämisessä.

- Säästötavoitteen saavuttaminen ei kuitenkaan vaikuta tarkastuksen perusteella realistiselta. Se edellyttäisi suuria ja nopeita muutoksia työnjaossa erityisesti terveydenhuollossa, jossa palkkaerot ammattiryhmien välillä ovat suuret, toteaa VTV.

Viraston mielestä sosiaali- ja terveysministeriön tulisi ohjata työnjaon kehittämistä sosiaali- ja terveydenhuollossa nykyistä vahvemmin.

Ministeriö on tähän mennessä pyrkinyt kehittämään työnjakoa informaatio-ohjauksella, suosituksella sosiaalihuollon tehtävärakenteesta, lääkkeenmääräämisoikeuden laajentamisella sairaanhoitajille sekä hankeohjauksella.

- Tavoitteena on ollut saada rajatun lääkkeenmääräämiskoulutuksen suorittaneita sairaanhoitajia 200 kuntaan, mikä ei ole toteutunut. Oikeus lääkkeenmääräämiseen on myönnetty toistaiseksi vain 187 sairaanhoitajalle 63 kunnassa, VTV toteaa.

Työnjaon kehittämistä tukeviin hankkeisiin on suunnattu Kaste-hankerahoitusta noin 20 miljoonaa euroa. Viraston mielestä Kaste-hankkeiden merkitys on toistaiseksi ollut pieni, vaikka hankeohjaus onkin jossain määrin edistänyt työnjaon kehittämistä. Hankkeissa kehitettyjen hyvien käytäntöjen leviämistä olisi kuitenkin VTV:n mukaan edistettävä määrätietoisemmin.

Vaikeaa ohjata

Viraston mukaan valtakunnallista ohjausta vaikeuttaa se, että kunnat ovat työnjaon kehittämisessä eri vaiheissa. Valmius työnjaon kehittämiseen näyttää tällä hetkellä olevan suurempi sosiaali- kuin terveydenhuollossa.

Ajankohtaisin kysymys sosiaalihuollossa on työnjako sosiaalityöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien välillä. Sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön tehtävärakennesuositus ei ole antanut riittävää ohjeistusta työnjakoon, eikä uudistuva lainsäädäntökään näyttäisi sitä yksiselitteisesti tuovan.

- Lainsäädäntö sinänsä mahdollistaa joustavan henkilöstörakenteen ja työnjaon, mutta kunnat ja työnantajat eivät usein ole tietoisia näistä mahdollisuuksista. Sosiaali- ja terveysministeriön tulisi määritellä sosiaaliohjauksen ja sosiaalityön sisällöt ja tarpeet tehtävänjakoa tukevalla tarkkuudella, VTV toteaa.

Sosiaali- ja terveysala on Suomen suurin työllistäjä, sillä alalla työskentelee 16 prosenttia kaikista työllisistä. Kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstömenot ovat noin kymmenen miljardia euroa vuodessa.

Arvoisa kommentoija, kunnioitathan hyviä tapoja. Terävä kritiikki on sallittua. Henkilökohtaiset tai kansanryhmien solvaukset ja ihmisarvon loukkaukset poistamme. Voimasanojen käyttöä tai alatyyliä kohtaan meillä on nollatoleranssi. Emme voi myöskään julkaista ulkopuolisia linkkejä. Pysy asiassa.