Kokoomuksen kansanedustaja Juhana Vartiainen kuvaa blogissaan kilpailukyvyn parantamiseksi sorvattavaa yhteiskuntasopimusta ”hintalapun uudelleen kirjoittamiseksi”.
”Olennaisempaa on muuttaa toimintatapoja pysyvällä tavalla — niin että emme enää joudu tällaiseen puutteellisen kannattavuuden loukkuun, ja niin, että työllistäminen ja työn tekeminen helpottuvat pysyvästi”, Vartiainen kirjoittaa.
Hänen mukaansa paikallinen sopiminen työehdoista on tässä avainasemassa.
”Kaikki suomalaiset eivät ehkä tiedosta sitä, millainen museo työehtosopimusjärjestelmästämme on vuosien saatossa muodostunut. Työehtosopimuksiin on kertynyt satoja pikkutarkkoja määräyksiä, jotka koetaan varsinkin pienissä yrityksissä rasittaviksi ja kahlitseviksi”, Vartiainen toteaa.
Hän kertoo ”karmeista tapauksista”, joissa yrityksessä on hyvässä uskossa sovittu kokonaispalkasta, joka ylittää työehtosopimuksen kaikista lisistä koostuvan palkan.
”Kun syystä tai toisesta on syntynyt erimielisyyttä, ammattiliitto on saattanut velkoa jälkikäteen tuomioistuimessa kaikki ne lisät, joiden kuitenkin oli ajateltu sisältyvän kokonaispalkkaukseen.”
Vaikuttaa työllistämishaluihin
Juhana Vartiaisen mukaan Suomen yleissitovuus on maailman tiukinta.
”Erityisen vahingollista on, että myös palkkojen yleiskorotukset tulkitaan yleissitoviksi. Niinpä pienessäkin yrityksessä, joka on yleissitovuuden piirissä, on periaatteessa korotettava palkkoja tuponeuvotteluissa sovitulla yleiskorotuksella. Näin siinäkin tapauksessa, että yrityksen tilanne ei ollenkaan juuri nyt sallisi korotuksia, ja siinäkin tapauksessa, että hyvä johtaminen edellyttäisi korotusten suuntaamista vain niille, jotka sen todella ansaitsevat.”
Vartiainen toteaa tilanteen vaikuttavan työllistämishaluihin. Yritykset eivät hänen mukaansa vain arvioi kattaako uuden henkilön luoma arvonlisä tänä vuonna hänestä koituvan työvoimakustannuksen.
”Johto joutuu myös arvailemaan sitä, millaisiin työehtojen tarkistuksiin ja parannuksiin yritys tullaan pakottamaan jokaisena seuraavana vuonna”, Vartiainen kirjoittaa.
Hän muistuttaa, että erityisesti pienissä yrityksissä jokainen rekrytointi on suuri riski. Riski on taas sitä suurempi mitä vähemmän on valtaa sopia työehdoista omalla työpaikalla.
Vartiaisen mukaan olisikin elintärkeää, että yritykset voisivat luoda omia, kannustavia ja joustavia palkkajärjestelmiä vaihtoehtona työehtosopimuksen mukaiselle kaavalle.
”Työpaikkasopiminen on vapaus ja oikeus, ei velvollisuus. Se ei luo kummallekaan osapuolelle minkäänlaista yksipuolista saneluoikeutta”, Vartiainen huomauttaa.
Tiukka sosialistinen palkkajärjestelmä
Juhana Vartiaisen mukaan joustavampia työmarkkinoita Suomelle suosittavat niin OECD, IMF kuin EU:n komissiokin. Maailman talousfoorumin 140 maan vertailussa Suomi oli palkanmuodostuksen joustavuuden mittarilla tarkasteltuna sijalla 140 eli jäykin.
”Tiukkaa sosialistista palkkajärjestelmäämme täydentää museaalinen tulopolitiikkamme, jossa kerta toisensa jälkeen sovitaan korkeaprofiilisessa kansallisessa prosessissa siitä, mitä palkansaajat ’saavat’”, Vartiainen toteaa.
Hänen mukaansa tämä politisoi palkanmuodostuksen ja luo ihmisten mieliin harhakuvan siitä, että palkkojen nousu perustuu edunvalvontaan.
”Oikeasti se perustuu vain tuottavuuskasvuun, ja tuottavuuskasvu syntyy työpaikoilla”, Vartiainen toteaa.
Hän uskoo, että työpaikkaneuvottelujen vapauttaminen johtaa ajan mittaan korkeampaan, ei alhaisempaan palkkatasoon.
Työnteon minimiehdoista ei Vartiaisen mukaan ole kuitenkaan mitään syytä tinkiä.
”Ammattiliittojen jalo ja tärkeä tehtävä kaikkialla maailmassa on pitää huolta siitä, että työtä ei tehdä kohtuuttoman heikoilla palkoilla ja työehdoilla. Siksi kaikki järkevä työpaikkasopiminen tapahtuu sillä rajoituksella, että vähimmäispalkkatasoja – jotka voivat toki olla alakohtaisia ja ammattiryhmäkohtaisia – ei aliteta.”
Vartiainen toteaa pitävänsä riittävää vähimmäispalkkaa sivistyneen yhteiskunnan peruspiirteenä.
”Ei ole mitään syytä antaa riistopalkkojen muodossa pysyvää tekohengitystä sellaiselle yritykselle, jonka tuottavuuskasvu ei pysy vauhdissa mukana. Siksi kohtuulliset vähimmäispalkat tukevat luovaa tuhoa ja talouskasvua. Enkä ole tavannut kokoomuksessa tai koko Eduskunnassa ketään, joka tästä olisi eri mieltä”, hän kirjoittaa.
Vartiaisen mukaan työmarkkinajärjestöjen kesken paikallisesta sopimisesta käytävät neuvottelut ovat vaativa ja hidas toimintatapa, jolle löytyy vaihtoehto.
”Se ei vaikuttaisi työehtosopimuksiin yhtä nopeasti, mutta ajan mittaan ehkä syvällisemmin. Tarkoitan sitä, että yksinkertaisesti modernisoitaisiin yleissitovuutta koskeva työsopimuslain säännös, niin että se koskee vain kunkin alan vähimmäispalkkoja”, Vartiainen ehdottaa.
Hänen mukaansa uudistus olisi mahdollista tehdä, ilman että perusoikeuksien tai ILO-sopimusten sallimista rajoista jouduttaisiin keskustelemaan.
”Kaikki pääsisivät helpommalla, sen sijaan, että nyt koetetaan rasittavasti hieroa sopua siitä, miten hallituksen tavoitteiden tulisi näkyä kaikkein sopimusalojen työehtosopimuksissa.”
