Kunnat voivat itse päättää erilaisten terveyskeskuspalvelujen maksut, kunhan ne eivät ylitä Valtioneuvoston asetuksen maksimisummaa.
– Kunnat päättävät maksukäytännöistä ja maksujen suuruudesta myös terveyskeskusten lääkärivastaanottokäyntien osalta. Tällä hetkellä osa suomalaisista joutuu maksamaan julkisesta palvelusta, joka on maksutonta muualla, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL:n ylilääkäri Tiina Hetemaa.
Yli kaksi kolmasosaa suomalaisista asuu kunnissa, joilla on käytössä käyntimaksut. Asiakas maksaa kalenterivuodessa käyntimaksun kolmelta ensimmäiseltä kerralta terveyskeskuksessa asioidessaan, loput kerrat ovat maksuttomia. Näin toimitaan erityisesti suurissa, yli 100 000 asukkaan kunnissa.
Viidesosa suomalaisista asuu kunnissa, joilla on käytössä vuosimaksu. Vuosimaksu on suositumpi pienemmissä kunnissa ja yhteistoiminta-alueilla, mahdollisesti sen vuoksi, että se vähentää maksujen perimiseen liittyvää hallinnollista taakkaa.
Suomalaisista 11 prosenttia asuu kunnissa, jossa maksua ei peritä lainkaan virka-aikaisesta terveyskeskuslääkärin vastaanotolla asioimisesta.
”Peruspalveluiden asiakasmaksuista luopumista kannattaa harkita”
Sote-uudistuksen yhtenä tavoitteena on kaventaa ihmisten hyvinvointi- ja terveyseroja. Yksi konkreettinen ihmisiä eriarvoistava käytäntö palveluista löytyykin juuri vaihtelevista asiakasmaksukäytännöistä.
– Asiakasmaksut yhtenäistyvät sote-uudistuksen myötä maakunnan sisällä, mutta niiden poistamista peruspalvelujen osalta kannattaisi harkita. Valinnanvapauden piiriin ensivaiheessa tulevat niin kutsutut omatiimien antamat palvelut voisivat olla maksuttomia, esittää Hetemaa.
– Asiakasmaksuista saatava rahoitusosuus on niin pieni, että maksujen perinnästä aiheutuvaa ylimääräistä hallintoa on vaikea perustella, hän jatkaa.
Palvelutuotanto yhä vahvasti julkisissa käsissä
Suomen noin 540 terveysasemasta 48 on ulkoistettu yksityiselle terveyspalveluyritykselle tai julkisen ja yksityisen toimijan yhteisyritykselle. Näistä asemista 35 sijaitsee alle 50 000 asukkaan kunnissa tai yhteistoiminta-alueilla.
Ostopalveluiden käyttö on yleistä terveyskeskusten avosairaanhoitotoiminnassa. Yleisintä ostopalveluiden käyttö on neuropsykologisessa kuntoutuksessa ja jalkojenhoitajan palvelussa, joissa yli puolet terveysasemista kertoi käyttävänsä ostopalvelua. Myös erilaiset terapiat toteutetaan usein ostopalvelu- tai palvelusetelimenettelyn avulla, esimerkiksi toiminta-, puhe-, ravitsemus- ja fysioterapia.
– Palvelu, jota tarvitaan harvoin tai vain pienelle potilasryhmälle, on usein järkevää toteuttaa ostopalveluna. Vaikka ostopalvelujen käyttö on yleistynyt, palvelutuotanto on edelleen vahvasti julkisissa käsissä, toteaa THL:n erikoissuunnittelija Kimmo Parhiala.
Vaikka ostopalvelujen käyttö on yleistä, palveluseteleiden käyttö on vielä melko vähäistä. Terveysasemista 8,4 prosenttia kertoi, että jalkojenhoitajan palveluissa on käytössä palveluseteli. Toiminta-, puhe- ja fysioterapian osalta luku oli hieman yli neljä prosenttia.
– Yksityisen ja kolmannen sektorin rooli ei tulevaisuudessa rajoitu vain julkista palveluntuotantoa täydentäväksi, kun erilaisten palvelutuottajien toimintaedellytykset tuodaan perustasolla samalle viivalle. Jatkossa palvelun tuottajan valitsee asiakas, ei palvelun järjestäjä, Parhiala toteaa.
Tulokset käyvät ilmi THL:n terveyskeskusten avosairaanhoidon järjestelyjä selvittäneestä kyselytutkimuksesta. Tietoja täydennettiin kuntien ja yhteistoiminta-alueiden verkkosivuilta.
