Lääkäripalveluyritysten toiminnanjohtajan Ismo Partasen mukaan sote-uudistusta seuratessa törmää usein väittämiin, jotka pohjautuvat spekulaatioon, tietämättömyyteen, asenteelliseen argumentaatioon tai mutuun.
Partasen mukaan väite, että järjestäjän ja tuottajan roolien erottaminen on perustuslain vastaista, on väärin.
– Jo nykyisin kunnissa ja kuntayhtymissä sosiaalipalveluiden järjestämisvastuu ja palvelutuotanto on käytännössä eriytetty toisistaan. Myös sote-palveluiden osittais- ja kokonaisulkoistuksissa sekä ostopalveluissa järjestämisvastuu on erotettu palvelutuotannosta. Jos järjestämisvastuun erottaminen olisi perustuslain vastaista, olisi myös nykyinen kuntalaki perustuslain vastainen – kuntalain mukaan kunnan tehtävänä on järjestää sote-palvelut, Partanen kirjoittaa blogissaan.
Kunta voi toteuttaa järjestämisvastuutaan joko tuottamalla palvelut itse, yhdessä muiden kuntien kanssa tai hankkimalla yksityisiltä palveluntuottajilta.
”Ei kukaan valitse tuottajaa, jolta ei ole saanut hyvää palvelua”
Partasen mukaan myös väite, että kansalaiset eivät osaa, eivät halua valita eivätkä löydä palveluita, on väärin.
– Useat eri tahojen teettämät kyselytutkimukset osoittavat, että kansalaiset haluavat valita. Eikä kansalaisen itse tarvitse tietää, mikä häntä vaivaa, se selvitetään peruspalveluyksikössä − joskin entistä useammin me tiedämme lääkäriin mennessämme ainakin suurin piirtein, mikä meitä vaivaa, Partanen toteaa.
Valmisteilla olevassa sote-mallissa kansalainen saa halutessaan valita itse sote-peruspalveluidensa tuottajan. Jos kansalainen ei kyseistä valintaa halua tai kykene tekemään, häntä autetaan sen tekemisessä, kuten nykyisinkin toimitaan julkisen sektorin palveluiden osalta.
– Kansalaiselle riittää tulevaisuudessa yksi numero per maakunta, johon voi soittaa ja kysyä neuvoa eli maakunnan järjestämisvastuullisen tahon palvelunumero.
Partasen mielestä julkisten ja yksityisten palvelutuottajien tasavertainen kilpailutilanne on paras kirittäjä niin laadulle kuin hinnalle.
– Ei kukaan valitse sellaista palveluntuottajaa, jolta ei ole saanut hyvää palvelua ja hoitoa. Näin rahoitus ohjautuu sinne, missä syntyy tuloksia. Ei voi olla huono asia, että palveluntuottajat kilpailevat sekä laadulla että hinnalla, Partanen toteaa.
