Ulkopoliittisen instituutin vanhemman tutkijan Charly Salonius-Pasternakin mukaan turvallisuuspolitiikkaa ja puolustuskysymyksiä koskeva keskustelu on Suomessa vaikeaa, vaikka sen pohjaksi on tarjolla ulko- ja turvallisuuspoliittinen sekä puolustuspoliittinen selonteko.
– Tilannekuvat ovat erkaantumassa. Maan ylin poliittinen johto, korkeat virkamiehet ja pääesikunta tuntevat turvallisuuspoliittisen nykytilanteen varsin hyvin, muut poliitikot ja kansalaiset huonommin. Siksi uhat hahmotetaan eri tavoin ja käsitykset siitä, mitä Suomessa tai lähialueilla käytävässä sodassa tapahtuisi, eroavat toisistaan, Salonius-Pasternak kirjoittaa Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulla.
Maan poliittinen johto on parin viime vuoden aikana hakenut Suomelle roolia aktiivisen vakauspolitiikan airueena. Dialogin ja diplomatian roolia on tutkijan mukaan oikeutetusti korostettu, eikä Venäjän epäsopivaa käytöstä Suomea kohtaan ole aina tuotu esiin. Venäjän toimista Ukrainassa poliittinen johto on toki ollut harvinaisen selväsanainen.
– Suomeen kohdistuvien uhkien tai Venäjän politiikan laajempien tarkoitusperien ruotiminen julkisuudessa ei ole ollut turvallisuuspoliittisen johdon mieleen. Ei ole pidetty mahdollisena, että Suomi voisi tehdä työtä Itämeren liennytyksen puolesta ja samanaikaisesti selvästi kritisoida Venäjän epävakautta lisääviä toimia Itämeren alueella.
Railo levennyt kanjoniksi
Salonius-Pasternakin mielestä tästä on seurannut, että turvallisuuspoliittinen keskustelu on väljähtynyt ja turvallisuuspolitiikan sisäpiirin hahmottama tilannekuva on erkaantumassa julkisen keskustelun pohjana olevasta tilannekuvasta.
– Turvallisuuspolitiikan sisäpiirin ja muiden päättäjien välinen railo on aina olemassa, mutta kun railo levenee kanjoniksi, on syytä huolestua.
Salonius-Pasternakin mukaan tilannekuvien erosta on haittaa, koska kansalaisten – ja joidenkin poliitikkojen – on vaikea ymmärtää valitun turvallisuuspolitiikan perusteita ja niiden mukaisia rahoitustarpeita. Syntyy epätietoisuutta siitä, kuinka paljon sisäiseen ja ulkoiseen turvallisuuteen pitäisi panostaa.
– Tilannekuvaa ja nykyisen turvallisuustilanteen taustaoletuksia pitäisi avata aiempaa yksityiskohtaisemmin kaikille päättäjille ja kansalaisille. Uusimmat aihepiiriin liittyvät selonteot sisältävät liian paljon rivien väliin kirjoitettua sisältöä, jotta selonteot voisivat toimia julkisen keskustelun pohjana. Samalla selontekojen niukka anti antaa mahdollisuuden ideologisesti värittyneiden irtopisteiden keräämiseen.
Salonius-Pasternakin mielestä yhteistyötä Venäjän kanssa pitää tehdä, mutta Venäjän Suomeen kohdistamista toimista vaikeneminen ei paranna Suomen turvallisuutta.
– Sotilaallista toimintakykyä ei pitäisi heikentää eikä ennalta ehkäisevää kynnystä madaltaa virheellisen tiedon pohjalta, hän painottaa.
