Sairaanhoitajaopiskelijoiden lääkehoidon osaaminen on viimeisen kymmenen vuoden aikana parantunut jonkin verran, mutta siinä on yhä puutteita. Tämä käy ilmi Virpi Sulosaaren tuoreesta väitöskirjatutkimuksesta.
Sulosaari tarkasteli sairaanhoitajaopiskelijoiden lääkehoidon osaamista sekä teoreettiselta ja käytännön näkökannalta että päätöksenteon osaamisen näkökulmasta. Osaamisen arviointimenetelminä käytettiin tietotestiä, lääkelaskentatehtäviä ja potilastapausten ratkaisua.
– Lääkehoidon teoreettista osaamista arvioivassa tietotestissä opiskelijat vastasivat keskimäärin 72 prosenttiin kysymyksistä täysin oikein; lääkelaskuista täysin oikein oli 74 prosenttia ja 57 prosenttia valitsi parhaan mahdollisen toimintatavan annetussa potilastapauksessa, Sulosaari toteaa.
Virpi Sulosaari tunnisti väitöskirjatutkimuksessaan sairaanhoitajaopiskelijan lääkehoidon osaamiseen yhteydessä olevia tekijöitä koulutuksen kehittämiseksi. Hän havaitsi, että opintojen alkuvaiheessa opiskelijan aikaisempi opintomenestys oli yhteydessä lääkehoidon osaamiseen, kun taas opintojen loppuvaiheessa siihen olivat yhteydessä opiskelijan kyky säädellä omaa oppimistaan sekä opiskelumotivaatio. Hän myls havaitsi, että sairaanhoitajien peruskoulutuksen sisällön ja todellisen laajuuden arviointi on vaikeaa opetussuunnitelmien erovaisuuksien ja sisältöjen integroimisen takia
– Koska lääkehoidon osaaminen liittyy vahvasti kliiniseen osaamiseen sekä potilasturvallisuuteen, olisi tulevaisuudessa pohdittava millä tavoin lääkehoidon opetusta ja koulutuksen tuloksellisuutta voitaisiin paremmin arvioida.
Sulosaaren mukaan sairaanhoitajien lääkehoidon osaamisen merkitys lisääntyy Suomessa johtuen ikääntyvästä väestöstä, lääkkeiden käytön, yhä vaativampien lääkehoitojen ja moniongelmaisten potilaiden lisääntymisestä sekä tehtävänkuvien laajentumisesta. Sulosaari näkee, että sairaanhoitajien peruskoulutuksessa tuleekin kiinnittää lisää huomiota yhteiskunnallisiin ja kansanterveydellisiin näkökulmiin.
