Kun kuulette sanan ”älymystö”, kavahtakaa. Vielä 1960-luvulla ruotsalainen yhteiskunta toteutti rotuhygienisin perustein muun muassa pakkosterilointeja. Kulttuuriantropologi Tapio Tamminen on laatinut historiikin rotuhygienian vaalimiseen Ruotsissa liittyneistä ajatuksista ja teoista.
Juuri kun on ehditty viettää Auschwitzin vapautumisen juhlaa, ruotsalaisten osuus natsien rotukäsitysten kehittymiseen näyttää Tammisen kirjassa irvokkaalta: muun muassa kallojen mittauksilla 1800-luvulla luotiin aatteellinen alkuhiiva arjalaisuudelle.
Ruotsalaistutkijoiden mietelmät herättivät ihastusaallon: pohjoismaiset jumaluudet, saagat ja germaanisten kansojen pyhä historia kiehtoivat 1920- ja 1930-luvun aitoa ihmistä etsiviä saksalaisia.
Ruotsalaisten kallonmittaajien ja rotuluokittelijoiden vaikutuksen voi lukea Adolf Hitlerin Mein Kampfissa, pitkä juutalaisviha saa siitä vauhtia. Ruotsalaisten tarjoamien havaintojen ihastelemisella ei tuntunut olevan rajoja.
Natsismin ja kristinuskon yhteenkuuluvuudesta puhuttiin ilman suurempia ihmettelyjä. Jeesus todistettiin ei-juutalaiseksi, sitä seurasi Uuden testamentin uudistaminen 1940. Arjalaisen kirkkokunnan toteutuminen ei onnistunut, siinä katolinen ja luterilainen kirkko olisi yhdistetty natseja miellyttävään muotoon.
”Älymystö” hölmöilee mutta maailmanparantelu sujuu
Kuten kaikkialla maailmassa, älymystö torkahtaa hetkittäin perusteellisesti. Ruotsalaisten tutkijoiden ja mielipidevaikuttajien rodunparannusinto ilmeni tavoilla, joissa vähempirotuinen Suomi kalpeni silminnähden. Toki meilläkin tehtiin pakkosterilisointeja, mutta ruotsalainen tietotaito ylitti suomalaisten halun ja kyvyn ylivoimaisesti.
Ruotsalaisten mielikuvitus ruokki saksalaisia tiedemiehiä ja uskonveljiä suuresti. Tässä kallonmuodoltaan surkeammat suomalaiset ihastuttivat vain kovina sodankävijöinä niin talvisodassa kuin aseveljinä jatkosodassa. Suomalaisilla ei ollut tarjottavanaan ruotsalaisten kehittämien sankaritarustojen hohtoa ja pohjaa holokaustille. Siinä Suomi selviää vähäisin synnein.
Kansainvälisesti arvostettu Myrdalien tutkijapariskunta, Gunnar ja Alva, pelkäsivät ruotsalaisten jäävän ”alempitasoisten siirtolaisten (= 1950- ja 1960-lukujen suomalaisten?) jalkoihin”. Tarvittiin väestön laadun parantamista.
Ajatukset kiehtoivat pitkään vielä sotien jälkeenkin, niin että jalostusintoa julistaneet saivat elää omatunto puhtaana ja nauttia leppoisista sodanjälkeisistä vuosista. Esimerkiksi Lundin yliopisto ei katsonut vielä 1960-luvullakaan tarpeelliseksi arvioida uudelleen juutalaisuuden asiantuntija Hugo Odebergin kiihkoilua.
Myrdalit liittyivät monien muiden tutkijoiden mukana P.A. Hanssonin johtamaan sosialidemokraattiseen puolueeseen. Demarit puhuivat hyvinvointivaltiosta, mutta samalla lämpenivät Myrdalien ajatuksille. Varsinkin ”imbesilleiksi” todettujen sterilointi oli heidän mielestään itsestään selvää. Irvokasta on, että Alva Myrdal ansaitsi toimistaan jopa Nobel-palkinnon.
Ruotsin valtiokirkko vaati vuosina 1937-1945, että ruotsalaisen avioituessa saksalaisen kanssa hänen oli pystyttävä todistamaan aviopuolison ”rodullinen puhtaus”? Käytäntö perustui ulkoministeriön ohjeisiin. Eräät yritykset markkinoivat itseään ”puhtaina arjalaisina yrityksinä” ja paljastivat kilpailijoista löytyvän ”likaista juutalaista rahaa”.
Vasta kun saksalaisten tappio itärintamalla alkoi varmistua, natsien kumartelu alkoi vähentyä. Raoul Wallenbergin suorittama Budapestin juutalaisten pelastusoperaatio toimi mainiona menneisyyden sumuverhona, jolla ruotsalainen kansankoti näytti puhtoiselta.
Romanien kiirastuli jatkui. Heidät liitettiin käsite ”tattarit” ryhmään. Vuoden 1954 joulukuun 10. päivänä jokaiseen romanitalouteen suoritettiin ”inventaari””. Käytössä oli sama rekisteröintijärjestelmä kuin natsi-Saksassa aiemmin.
Tätä taustaa vasten on vaikeata ymmärtää, että ruotsalainen sosialidemokratia Olof Palmen johdolla kykeni puhdasotsaisena julistamaan maailmanparannusneuvojaan maailmalle. Maan ja puolueen menneisyys olivat jyrkässä ristiriidassa sanojen kanssa.
Vakava, epäilevä keskustelu Ruotsin sodanaikaisesta puolueettomuuden alkoi vasta vuosituhannen vaihteessa. Ruotsin käännös Saksa-myönteisyydestä sai kummallisia piirteitä. Vuonna 1945 Ruotsi luovutti neuvostodiktaattori Josif Stalinin keskitysleireille 2500 balttipakolaista ja Virosta maahan tuodut kultavarannot.
Juutalaisilla yhä monta vihollista
Rotuopit ja nationalismi jäivät elämään Ruotsissa pitkään. Sodan jälkeisistä vuosista on oikeastaan lyhyt matka tämän päivän äärioikeistoon ja uusnatsismiin. Elää raju siirtolaisviha, kun samalla Ruotsin suuren islamilaisen väestönosasta löytyy myös juutalaisvihaa lietsovia ryhmittymiä.
Uusnatsien ja antifasistien väkivaltaiset yhteenotot kertovat huimista ristiriidoista, mutta joskus yhteinen vihollinen yhdistää. Uusnatsit ja ääri-islamilaiset ovat kavereita keskenään, kun juutalaisista on puhe. Näille juutalaisvaltion tuhoamiseen vannoutuneen Palestiinan tunnustaminen on mannaa.
Tapio Tammisen kirja pyyhkäisee peittävän puuterin Sveanmamman poskilta. Tämän päivän kiihkoilijoiden Ruotsi on kauhistuttavan synkeä verrattuna suomalaiseen, liki leppoisaan olotilaan.
Tapio Tamminen: Kansankodin pimeämpi puoli. Atena 2015.
Kirjoittanut: MARKKU JOKIPII
