Vantaalainen yleisönosastonkirjoittaja kysyy Helsingin Sanomissa, miksi suomalaisten pitää aina hävetä omaa kulttuuriamme ja tapojamme. Hän vastaa kirjoittajalle, jonka mukaan on hienoa, kun Keski-Euroopassa kuntopolulla kohtaavat ihmiset tervehtivät toisiaan.
– Olen hänen kanssaan aivan samaa mieltä, ja suomalaisena olen ollut myönteisesti ihmeissäni tästä hienosta tavasta.
Hän kertoo olleensa suorastaan hurmioitunut pohjoishelsinkiläisessä rengasliikkeessä viime syksynä.
– Saapuessani hallissa ei ollut ainoatakaan asiakasta. Viisi miestä oli puuhailemassa hallissa rengaskoneiden äärellä. En tervehtinyt heitä eivätkä he tervehtineet minua. Nostin uudet renkaani ja vanteeni hallin lattialle, josta miehet sanaakaan sanomatta siirsivät ne rengaskoneiden viereen ja aloittivat asennustyön – olihan itsestään selvää, että renkaat asennetaan vanteille, kirjoittaja kuvailee.
– Menin konttorin puolelle ja kerroin kassan takana istuvalle miehelle lyhyesti, mitä renkailleni ja vanteilleni tehdään seinän toisella puolella, ja maksoin laskun. En tervehtinyt miestä eikä mies minua.
Hallin puolelle palatessaan miehen auton renkaiden asennus alkoi olla valmis. Asentajat kantoivat renkaat sanaakaan sanomatta hänen autonsa tavaratilaan, ja hän poistui paikalta.
– Koko tapahtuma sopisi esimerkiksi Aki Kaurismäen elokuvan kohtaukseksi. Se hämmentäisi ja naurattaisi ulkomaisia katsojia. Meille seitsemälle suomalaiselle miehelle se oli täysin luonnollinen, neutraali asiakaspalvelutapahtuma, jossa kaikki saimme olla juuri niin suomalaisia kuin oikeasti olemme, hän kirjoittaa.
– Tässäkin tapauksessa me kaikki noin 20–50-vuotiaat suomalaiset miehet toimimme niin kuin meistä tuntuu hyvältä ja luonnolliselta – suomalaiselta.
