Venäjä-trolleista Yleisradiolle useita juttuja tehnyt toimittaja Jessikka Aro kertoo Facebookissa häneltä koulutustilaisuuteen pyydettyjä vainoamiskokemuksia.
Hän aloitti syyskuussa 2014 juttusarjan suomalaisiin vaikuttavista Venäjän niin sanotuista trolleista. Verkkouutiset kertoi jutuista muun muassa tässä ja tässä.
Aro kertoo joutuneensa heti kansainvälisen mustamaalauskampanjan kohteeksi, kun dosenttina tunnettu mies ”levitti minusta Venäjän medioissa ja pitkin Twitteriä disinformaatiota, jonka mukaan työskentelen Yhdysvaltojen ja Viron turvallisuuspalveluille, kerään laitonta Putinin kannattajien henkilörekisteriä ja olen tunnettu russofobi”.
”Hänen tavoitteensa oli paitsi usuttaa häiriköt kimppuuni ja siten vaikeuttaa työtäni, myös viedä jutuiltani uskottavuus leimaamalla minut epäluotettavaksi jo ennen artikkelien julkaisua”, Jessikka Aro kirjoittaa.
Facebookissa pro-Venäjä-trollaajat perustivat samaan aikaan ”vitsillä” trolliryhmän.
”He katsoivat (projektini) tuhoavan suomalaisen sananvapauden ja aiheuttavan mielipidevainoa. Aluksi seurasin Venäjän mediaa kehuvan ja länsimediaa halveksivan ryhmän toimintaa uteliaana jäsenenä, mutta kyllästyin ja häivyin, kun minua toistuvasti tägättiin törkykommentteihin: minua syytettiin Ukrainan verenvuodatuksesta, ulkonäköäni ja mielenterveyttäni arvosteltiin, juttuani vääristeltiin ja minun toivottiin kuolevan mm. uraanimyrkytykseen”.
Toimittaja pyysi tapaamista ryhmän anonyymin perustajan kanssa, mutta tämä ei suostunut.
”Sen sijaan hän ilmoitti voivansa hillitä minuun kohdistuvaa loukkaavaa kommentointia, jos pyydän anteeksi ja lopetan Venäjä-trolleja koskevan juttuni teon. Katsoin hänen ehdotuksensa toimittajan kiristykseksi, lopetin tunnustelut hänen suuntaansa ja jatkoin projektiani. Sen jälkeen kyseinen henkilö on jo yli vuoden ajan rohkaissut muita anonyymejä ja nimillään esiintyviä ihmisiä kiusaamaan ja kyseenalaistamaan paitsi minua, myös Venäjän infosodasta kaivamiani tietoja”, Aro toteaa.
Hän sanoo tulleensa informaatio-operaation tuloksena leimatuksi laajasti Venäjällä ja Suomessa. ”Venäjän ’Googlen’ eli Yandexin haussa nimelläni löytyy tekstejä, joiden mukaan olen esimerkki länsimaisesta rakenteellisesta rasismista ja venäläisvihasta”. Hänen sähköpostilaatikkonsa täytettiin venäjänkielisillä viesteillä.
”Minulle soitettiin uhkauspuheluita ulkomailta, minua seksuaalisesti häirittiin ja nimiteltiin verkossa, yksityisasioitani, perhesuhteitani, siviilisäätyäni ja puoluetaustaani (mitä ei ole) tongittiin verkossa, minua yritettiin vetää mukaan aikaavieviin ja valheellisiin Twitter-keskusteluihin. Vuoden aikana minun on lukemattomia kertoja väitetty tuhoavan sananvapauden – sinänsä absurdi väite nimettömänä muita ihmisiä kiusaavilta ja Venäjän valheita levittäviltä trollitileiltä (varsinkin kun _heidän_ omat likaiset temppunsa nimenomaan tähtäävät suomalaisten toimittajien ja yleisön sananvapauden kaventamiseen)”.
Eduskunnan oikeusasiamiehelle ja muille viranomaisille lähetettiin Aron jutuista useita samansisältöisiä valituksia. Kaikki kantelut hylättiin. Hänen väitettiin ”lahjoneen venäläisiä haastateltaviani, minua syytettiin informaatiosotimisesta, valehtelusta, USA:n propagandan levittämisestä ja sodanlietsomisesta”. Hänestä julkaistiin venäjän- ja suomenkielisiä meemejä sekä pilkkasarjakuvia. Hänet liitettiin ”laajalla jakelulla toimivalle sähköpostilistalle, jossa levitettiin minua halventavia kuvia ja disinfoa”.
”Kuvottavin yhteydenotto tapahtui viime keväänä. Sain salaisesta numerosta tekstiviestin, jonka lähettäjä esiintyi 20 vuotta sitten kuolleena isänäni. ’Isäni’ kertoi minulle viestissä, ettei hän ole kuollut, vaan ’tarkkailee’ minua”, Jessikka Aro kirjoittaa.
”En voi edes kuvitella, miten mielikuvituksellisia ja häiriintyneitä yhteydenottoja minä tai muut suomalaistoimittajat ja -tutkijat sekä poliitikot saavat tulevaisuudessa, kun informaatiolla vaikuttaminen yhä pahenee ja sille kehitetään uusia muotoja”, hän toteaa.
