Runsaasti televisiota katsovilla maksaentsyymitasot sekä maksan rasvoittumista kuvaava rasvamaksaindeksi nousivat ja ultraäänikuvauksella todennettu rasvan määrä maksakudoksessa lisääntyi.
Turun yliopiston tutkimustulos antaa viitteitä siitä, että terveysriskit, joita on todettu runsaasti istuvilla, voivat ainakin osittain selittyä maksan toimintahäiriöillä.
Tutkimuksen mukaan runsas TV:n ääressä vietetty aika on yhteydessä maksan rasvoittumiseen iästä, sukupuolesta, vapaa-ajan liikunnasta, työn rasittavuudesta, yöunesta, sosioekonomisesta tasosta, tupakoinnista, alkoholista ja ravitsemuksesta riippumatta.
– Kymmenen vuoden aikana jatkuvasti vähintään kolme tuntia päivässä televisiota katsovilla maksan rasvoittuminen oli kaikilla käytetyillä mittareilla mitattuna merkittävästi suurempi kuin korkeintaan tunnin päivässä television ääressä aikaa viettävillä, lääkäritutkija Harri Helajärvi Turun yliopistosta sanoo.
Henkilöillä, jotka katsoivat TV:tä vähintään kolme tuntia, rasvamaksan riski oli yli kaksinkertainen verrattuna niihin, jotka ilmoittivat katsovansa TV:tä korkeintaan yhden tunnin päivässä.
Helajärven mukaan tutkimuksen tekee erityisen mielenkiintoiseksi se, että sekä maksan rasvoittumisen että runsaan istumisen on kummankin todettu lisäävän lihavuuden, tyypin 2 diabeteksen, metabolisen oireyhtymän, sydän- ja verisuonitautien ja ennenaikaisen kuoleman riskiä. Tarkat mekanismit ovat kuitenkin vielä tuntemattomia.
– Kaikki nämä niin kutsutut elintapasairaudet ovat yleistyneet samaa tahtia passiivisen elämäntavan, ja istumisen määrän, kanssa. Rasvamaksa lisää myös maksakirroosin ja maksasyövän riskiä, Helajärvi sanoo.
Tutkijat selvittivät television ääressä vietetyn ajan vaikutusta maksan rasvoittumiseen kymmenen vuoden seurannan aikana vuosina 2001–2011. Runsaalla television katselulla on aiempien tutkimuksien mukaan eniten haitallisia vaikutuksia terveyteen verrattuna muihin istumisen muotoihin.
Tutkimuksessa seurattiin 1367 henkilön päivittäin television ääressä viettämää aikaa kyselyn avulla. Tutkimukseen osallistuneet henkilöt, 748 naista ja 619 miestä, olivat 34–49-vuotiaita.
Tutkimus on julkaistu kansainvälisessä lääketieteen alan Annals of Medicine –lehdessä.
