– Laman syynä ei siis ollut niinkään se, mitä tehtiin, vaan se, mitä jätettiin tekemättä. Siinä ajankohtaista oppia myös nykyisille päättäjille, Raimo Sailas kirjoittaa HS:ssa.
Ministeri muistelee Helsingin Sanomien kolumnissaan 1990-luvun lamaa ja sen syitä.
Sailas muistuttaa, että maanantaina tuli kuluneeksi 25 eräästä Suomen taloushistorian dramaattisimmista päivistä. Suomen Pankki otti 19.9.1991 haltuunsa Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankin. Hän kuvaa tätä lähtölaukaukseksi pankkikriisille ja synkälle lamalle, jota on pidetty teollistuneen maailman pahimpiin kuuluvana sitten 1930-luvun pulakauden.
– Lama ajoi kymmeniätuhansia yrityksiä hengiltä ja suuren määrän perheitä vararikkoon. Työttömyys kasvoi jyrkästi ja ylitti pahimmillaan 20 prosentin rajan. Suuri osa siitä sitkistyi pitkäaikaistyöttömyydeksi.
Laman aikana valtio velkaantui rajusti. Menoista pahimmillaan kolmannes rahoitettiin lainalla. Sailas toteaa presidentti Mauno Koiviston pohtineen syksyllä 1992, mitä pitäisi tehdä, jos valtiolla ei yksinkertaisesti enää olisi rahaa maksaa laskujaan.
Raimo Sailaksen mukaan laman syyt löytyvät rahoitusmarkkinoiden sääntelyn purkamisesta, joka alkoi 1980-luvun alussa. Siihen pakottivat hänen mukaansa monet syyt.
– Korkosääntelyn ja talletusten korkojen verovapauden turvin maahan oli synnytetty ylilihava pankkilaitos. Pankit eivät kilpailleet hinnalla vaan konttorien lukumäärällä ja komeudella. Nöyrät asiakkaat maksoivat tämän matalina talletuskorkoina ja korkeina lainakorkoina.
Suomen Pankki toimi Sailaksen mielestä oikein. Hallitukset kuitenkin laiminlöivät tehtävänsä.
– Hallitusten olisi pitänyt tiukentaa pankkien vakavaraisuussäännöksiä ja lopettaa talletusten korkojen verovapaus, mikä olisi purkanut korkokartellin. Tällaiset hankkeet kaatuivat niin sanotun pankkipuolueen vastustukseen. Sen kantavia voimia olivat säästö- ja osuuspankkien hallinnossa olleet poliitikot, kärjessä muuten ansioitunut valtiovarainministeri Ahti Pekkala (kesk).
Raimo Sailaksen mukaan myös yritysverotusta olisi pitänyt muuttaa vähemmän velkaantumista suosivaksi. Luonnollisten henkilöiden verotuksessa olisi tullut rajata korkojen vähennyskelpoisuutta.
– Hallitusten laiminlyöntien seurauksena rahoitusmarkkinoiden vapauttamista seurasi luotonannon räjähdysmäinen kasvu 1980-luvun lopulla. Löysä raha johti kiinteistöjen, asuntojen ja arvopaperien hintojen jyrkkään nousuun ja palkkojen liukumiseen.
Sailaksen mukaan ”kupla puhkesi katastrofaalisin seurauksin”.
