Kansanedustaja Mika Raatikaisen (ps.) kysymyksessä viitataan katsaukseen, jonka mukaan viharikosten määrä ja piirteet eivät ole muuttuneet merkittävästi viime vuosina. Pahoinpitelyiden määrä on hieman vähentynyt, mutta kunnianloukkausten määrä on kasvanut.
– Suomessa poliisin tietoon tulleiden viharikosten määrä on suhteellisen alhainen verrattuna moniin muihin maihin. Viharikosten osuus kokonaisrikollisuudesta vuonna 2014 oli noin 0,2 prosenttia.
Rikoskomisariona siviilissä työskentelevän kansanedustajan mukaan onkin yllättävää, että hallitus on päätynyt kohdentamaan poliisin resursseja ”suhteettoman mittavasti” juuri viharikoksien torjuntaan.
– Voimavaroja on lisätty vihapuhetta estävään nettipoliisitoimintaan sekä vihapuherikosten tutkintaan. Resursseja osoitetaan keskusrikospoliisille vihapuheeseen keskittyvään verkkorikosyksikköön ja Helsingin poliisilaitokselle vihapuhetta paljastavaan, tutkivaan ja ennalta estävään yksikköön ja poliisilaitosten nettipoliisitoiminnan vahvistamiseen.
Raatikaisen mukaan ”nyt poliisin resursseja kohdistetaan torjumaan rikosta, jonka tunnusmerkistö on määritelty hatarasti ja varsin tulkinnanvaraisesti”.
– Sananvapauden kannalta tilanne on vähintäänkin erikoinen. Helsingin poliisilaitoksella on useita kokopäiväisiä nettipoliiseja suorittamassa näkyvää poliisitoimintaa sosiaalisessa mediassa. Yhtenä osa-alueena tähän tehtävään kuuluu vihapuheiden torjunta internetissä. Lisäksi Suomessa on noin 30-40 muun toimensa ohella netissä toimivaa poliisia.
Poliisilla on myös muun muassa uusi viharikoksiin erikoistuva ryhmä, joka valistaa vihapuheisiin ja -rikoksiin liittyen eri toimijoita ja toimii asiantuntijana.
– Kaikki nämä resurssit ovat pois muun muassa väkivalta-, seksuaali- ja liikennerikosten turkinnasta ja muusta poliisitoiminnasta.
Varsinaisena kysymyksenä Raatikainen kysyy ”kuinka hallitus aikoo varmistaa, etteivät ns. viharikosten torjuntaan ja tutkintaan suunnattavat varsin suuret resurssit vie kohtuuttomasti voimavaroja muiden rikosten tutkinnasta ja poliisin muista lakisääteisistä tehtävistä ja kuinka hallitus aikoo turvata jatkossa muiden rikosten uhreiksi joutuneiden kansalaisten oikeudet poliisipalveluihin ja perustuslaillisen sananvapauden oikeuden tilanteessa, jossa poliisin vähäisiä tutkintaresursseja kohdistetaan vihapuheeseen, jota sinänsä ei ole mitenkään määritelty Suomen laissa ja johon rinnastettavista rikoksista tuomitaan erittäin harvoja ihmisiä vuosittain”.
