– Väkevällä järjestyspoliisilla on tuettu suomalaisen hyvinvointivaltion olemassaoloa. Sillä voidaan kuitenkin tukea myös jälkihyvinvointivaltiota, joka käyttää ankaria vankeusrangaistuksia korvamaan heikkoa sosiaalipolitiikkaa, kuten Yhdysvalloissa, toteaa Poliisiammattikorkeakoulun kriminologian yliopettaja Timo Korander väitöstiedotteessaan.
Hän on tutkimuksessaan vertaillut Suomen ja New Yorkin poliisia sekä toimintateorian että käytännön toiminnan tasolla.
Kuuluisin teoria poliisin järjestyksenvalvonnasta on rikottujen ikkunoiden teoria. Teorian mukaan yksikin rikottu ikkuna johtaa muiden ikkunoiden rikkomiseen, joten se on heti korjattava.
Teoriassa oletetaan, että poliisin tiukka järjestyksen ylläpito, eli nollatoleranssi pieniä rikoksia kohtaan, estää vakavampien rikosten lisääntymisen. Väitetään, että poliisivalvonta estää jopa asuinalueiden slummiutumiskierteitä.
– Tulkintani mukaan samat oletukset näkyvät suomalaisen järjestyspoliisin toiminnassa ja sen sääntelyssä. Täällä puhutaan poliisioikeudellisesta vaarasta, mitä tässä tutkimuksessa nimitän puuttumattomuusriskiksi. Ajatukseksi, että on riski olla puuttumatta. Näin on myös ikkunateoriassa, jossa poliisi puuttuu jo ennalta, etteivät ongelmat pahene, Korander selittää.
Mittakaava New Yorkissa ja Helsingissä on täysin eri kokoa, mutta molemmissa valvonta kohdistuu esimerkiksi mellakoitsijoihin, häiriköihin, asunnottomiin, spontaanien tapahtumien järjestäjiin, graffitien piirtäjiin, katuprostituoituihin, huumeidenkäyttäjiin ja nuoriin parveilijoihin.
Kaikkia näitä poliisi valvoo alhaisella puuttumiskynnyksellä, pyrkien estämään ennalta ongelmien laajenemisen.
– Suomessa poliisin ei väitetä kuitenkaan estäneen asuinalueiden eriarvoistumiskehitystä. Poliisin nollatoleranssi on tehokasta, mutta sillä voi tutkimuksen mukaan olla kielteisiä sivuvaikutuksia. Ongelmat voivat siirtyä tehovalvotulta alueelta toisaalle, Korander kertoo.
Poliisisointi voi kasvattaa syrjäytyneiden joukkoa
Koranderin mukaan Suomessakin olisi voinut syntyä hedelmällinen maaperä Yhdysvaltain kaltaiselle kriminaalipolitiikalle, jos kaduillamme olisi ilmennyt kansalaisia pelottavia merkittäviä häiriöitä, joihin hyvinvointivaltio tai poliisi ei olisi reagoinut.
Yhdysvaltoja kutsutaan kriminologiassa rangaistusvaltioksi, sillä sen kriminaalipolitiikka perustuu massavankeuteen. Poliisin ja hyvinvointivaltion tehokkaan yhteisvaikutuksen johdosta Korander kutsuu Suomea hyvinvointikontrollivaltioksi.
– Kehitin tutkimuksessa poliisisoinnin käsitteen, joka tarkoittaa, että hyvinvointivaltion aiemmin hoitamat ongelmat jätetään poliisin hoidettaviksi. Poliisisointia pahimmillaan on se, että kasvatetaan syrjäytyneiden joukkoa, varoittaa Korander.
Syrjäytyneet vastaavat suuresta osasta poliisia työllistäviä järjestyshäiriöitä, joten yhteiskunnan kasvavalla eriarvoisuudella on merkittävä rooli.
Korander määrittelee yhdysvaltalaisen rikotut ikkunat -teorian uuskonservatiiviseksi ideologiaksi, jossa syrjäytyneet leimataan potentiaalisiksi rikollisiksi. Asunnottomia, vähemmistöjen pettyneitä nuoria ja köyhiä syyllistetään asuinalueidensa slummiutumiskierteistä.
– Näin he ovat oikeutettuja pelkästään poliisikontrollin, eivätkä hyvinvointivaltion tasa-arvoistavien toimien kohteiksi, Korander sanoo.
YtL Timo Koranderin väitöskirja Rikottujen ikkunoiden nollatoleranssi. Tutkimus New Yorkin rikoksentorjunnan uuskonservatiivi-mallista Suomessa tarkastetaan lauantaina 25. lokakuuta Turun yliopistossa.
