Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviran tekemän selvityksen mukaan 93 prosenttia sosiaalihuollon ympärivuorokautisissa hoitoyhteisöissä työskentelevistä työntekijöistä oli havainnut asukkaiden kaltoinkohtelua työyhteisössään.
– Ilmiön pois kitkemiseksi on tehtävä kaikki voitava. Jotta päästään oikeisiin toimenpiteisiin, on löydettävä syyt siihen mistä ilmiö johtuu, Merja Mäkisalo-Ropponen toteaa Muistiliiton tiedotteessa.
Kaltoinkohtelu on toimintaa, jossa toiselle ihmiselle aiheutetaan fyysistä, psyykkistä, sosiaalista tai henkistä kärsimystä tai pahaa oloa. Kaltoinkohtelua on esimerkiksi potilaan suojaamatta jättäminen, ylilääkitseminen sekä epäasiallinen ja alentava käyttäytyminen ja puhuminen. Valviran tutkimuksen mukaan myös määräilyä, rankaisemista ja moittimista esiintyy usein.
Kaltoinkohtelu on yleisempää haavoittuvassa asemassa olevien potilaiden – kuten muistisairaiden, mielenterveyspotilaiden ja kehitysvammaisten – hoitotyössä.
Valviran selvityksessä mukana olleet työntekijät korostivat sitä, että kiire ja resurssipula lisäävät kaltoinkohtelun riskiä. Uupuneet työntekijät eivät jaksa käyttäytyä asiallisesti. Uupumisen syitä voi olla monia, mutta varmuudella voidaan todeta, että liian vähäinen henkilökuntamäärä altistaa uupumiselle.
Mäkisalo-Ropposen mukaan monelle hoitotyöntekijöille ammatti-identiteetin ja todellisuuden välinen ristiriita aiheuttaa uupumusta. Suurin osa hoitotyöntekijöistä haluaisi tehdä työn hyvin, mutta nyt se ei toteudu johtuen resursseista, asenteista tai jostakin muusta.
Hänen mielestään hallituksen päätös pienentää henkilöstömitoitusta 0,4:ään on huono päätös, sillä se tarkoittaa sitä, että esimerkiksi 15 asukkaan hoitoyhteisössä aamu- tai iltavuorossa on väkisinkin vain yksi hoitaja.
– Erityisesti muistisairautta sairastavien hoitotyössä tämä on ehdottomasti liian vähän, sillä läsnäolo on muistisairaiden hoidossa tärkeimpiä ja tehokkaimpia haasteellisen käyttäytymisen hoitokeinoja, Mäkisalo-Ropponen sanoo.
Hän toteaa, että muistisairaiden hoitotyössä tarvitaan hyvin koulutettua henkilökuntaa ja erityisosaamista, sillä muistisairautta sairastavan kohtaamiseen tarvitaan erityistaitoja.
– Tiedon ja taidon lisäksi tarvitaan oikeaa asennetta ja motivaatiota. Kaikista ei ole työskentelemään muistisairautta sairastavien hoito- ja hoivatyössä. Lisäksi hoitoyhteisöjen ilmapiirillä on suuri merkitys hoidon laatuun. Hoitoyhteisöissä tarvitaan yhteiset pelisääsäännöt, joiden toteutumista myös valvotaan. Lähijohtajan tehtävänä on varmistaa, että työyhteisössä toimitaan sovittujen pelisääntöjen mukaisesti.
– Kaltoinkohtelu on todellinen ongelma, jonka kitkemiseksi meillä on riittävästi tietoa. Kysymys on siitä, aiommeko yhteiskunnassa yhteisellä päätökselle muuttaa tämän tiedon käytännöksi. Tämä edellyttää muutosta muun muassa asenteissa, resursseissa ja koulutuksessa, Mäkisalo-Ropponen toteaa.
