– Ensimmäisessä vaiheessa joku yli-innostunut aloitteleva toimittaja kuvittelee hybriksessään löytäneensä kaikkien aikojen skuupin. Kun esimiehet sitten aivan normaalein journalistisin laadunvalvontakriteerein esittävät muutamia epäileviä tarkistuskysymyksiä ja kehottavat rauhallisuuteen, konflikti on valmis, Matti Wiberg kirjoittaa Verkkouutisten blogissaan.
– Kokematon toimittaja tarttuu viimeiseen oljenkorteensa ja huutaa: Sananvapaus, sananvapaus! Tämän jälkeen toimittajan ja hänen esimiehensä puhevälit eivät enää korjaannu, vaan konflikti betonoituu ikuiseksi. Tämän jälkeen toimittaja ja lukuisat hänen kanssasisarensa ja –veljensä katsovat, että kaikki, mitä esimiehet sanovat, on todistusaineistoa esimiesten korruptoituneisuudesta, Wiberg jatkaa.
Hän katsoo, että valtaosa Yleisradion ympärillä viime viikkoina syntyneestä kuohunnasta on tämän tutun kaavan variointia.
– Asiassa on tullut esiin hyvin vähän olennaisuuksia, vaikka epämääräistä moraalipaniikkia on lietsottu ja kiihkoisia juttuja on syntynyt satamäärin.
Wibergin mielestä suuren yleisön on ollut mahdoton saada selko siitä, mistä Ylegatessa lopulta on kyse.
– Selväksi on tullut, että ainakin herkkähipiäisten toimittajien egopullistelusta. Liian vähän huomiota on kiinnitetty journalismin laatuun ja uutiskriteereihin.
Professori Wiberg toteaa, että suuri numero on tehty Ylen päätoimittaja Atte Jääskeläisen kehotuksesta, etteivät toimittajat saa ahdistella poliitikkoja.
– Kielitoimiston sanakirjan mukaan ahdistelu tarkoittaa väkivalloin tai muuten epämiellyttävällä tavalla tapahtuvaa lähentelyä. Ahdistelu ei ole kosher, ei edes journalistinen ahdistelu. Liian monella toimittajalla on harhaluulo, että heillä on subjektiivinen oikeus haastatella ketä tahansa, milloin hyvänsä ja mistä aiheesta tahansa, hän kirjoittaa.
Wiberg muistuttaa, että media ei ole viranomainen saati tuomioistuin, jota jokaisen on autettava.
