Eduskunnassa 2003-2011 istunut ja huhtikuun vaaleissa takaisin pyrkivä Lyly Rajala kirjoittaa muistelmateoksessaan Rajalansa kaikella lukuisista elämänsä värikkäistä tapauksista. Verkkouutiset kertoi kirjasta aiemmin tässä ja tässä.
Tapausten aallonpohjaan kuuluu vuoden 2004 loppu, jota Lyly Rajala käy läpi perusteellisesti. Seiska julkaisi tuolloin kansijutun, jonka mukaan Rajala olisi ”piessyt” naisystävänsä Thaimaassa.
Rajalan mukaan juttu oli täyttä valhetta. Hänen mukaansa nainen oli riehunut humalassa, potkaissut häntä ja Suomeen tultuaan Seiska olisi heidän toimittajansa kertoman mukaan maksanut naiselle ”tuntuvan summan rahaa sepitetystä tarinasta”.
”Olin valheellisesta julkisuudesta niin masentunut että eduskunnan lääkäri määräsi minulle sairauslomaa muutaman päivän. Lepäsin Helsingin pienessä yksiössäni ja yritin selvittää päässäni pyöriviä ajatuksia. En vastannut puheluihin enkä viesteihin. Halusin olla verhojen takana piilossa pahalta maailmalta. Parin päivän kuluttua ystäväni, kansanedustaja Petri Salo tuli huoltomiehen avulla sisälle kotiini. Avustajani Sirkku oli säikähtänyt kun ei saanut minuun mitään yhteyttä päiväkausiin ja pyytänyt Petriltä apua. Myös Petri oli pelännyt etten vaan tee itselleni mitään ja suunnitellut jo ilmoittavansa asiasta poliisille”, Rajala kertoo kirjassaan.
”Olen sanonut usein että Aller Median rantauduttua Suomeen tänne syntyi ns. ’torstain totuus’ mikä tarkoittaa Seiskan ilmestymispäivää. Lehdestä löytyviä negatiivisia juttuja iltapäivälehdet jatkavat perjantaina ja viikonloppuna tarkistamatta niiden todenperäisyyttä”, hän toteaa.
Rajalan mukaan ”onpa ihminen missä asemassa hyvänsä, hänen on mahdotonta puolustautua suuria lehtitaloja vastaan. Ihmisen maine pilataan sekunnissa paikkansa pitämättömillä ja tekaistuilla tarinoilla. Lehdillä ei ole virheistään mitään vastuuta. Muutaman rivin oikaisua en pidä minkään arvoisena kun virhe on jo tapahtunut. Harva uskaltaa alkaa ajaa kunnianloukkausjuttuja lehtiä vastaan oikeuslaitoksessa”.
”Jotenkin selvisin takaisin elävien kirjoihin mutta henkiset haavat eivät parane koskaan”, hän kirjoittaa.
