Professorit ihmettelevät, mitä oikeastaan tekee valtioneuvoston oikeuskansleri, jonka tehtävänä on valvoa valtioneuvoston virkatointen lainmukaisuutta perustuslain mukaisesti.
– Tähänhän valvontatehtävään kuuluisi mitä luontevimmin, että ainakin ilmeisimmät perustuslainvastaisuudet pysähtyisivät jo valtioneuvostoon, jolloin ilmeisen selvästi perustuslain vastaisia lakiehdotuksia ei edes annettaisi eduskunnan ja sen perustuslakivaliokunnan käsiteltäväksi, oikeustieteen professori Juha Lavapuro ja valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen kirjoittavat Perustuslakiblogissa.
Oikeuskanslerin toiminnasta ja perustuslaillisten kysymysten huomioimisesta hallituksen esityksissä on syntynyt vilkas julkinen keskustelu sen jälkeen, kun oikeuskansleri Jaakko Jonkka sanoi Helsingin Sanomissa sunnuntaina, että valtioneuvosto ei aina ota riittävällä tavalla huomioon oikeuskanslerin näkemyksiä lakiesitysten perustuslaillisuudesta.
Pääministeri ja hallituksen väitteitä ei syytä epäillä
Professorien mielestä merkillepantavaa on, että hallituksen ja oikeuskanslerin välillä näyttäisi olevan vähintään huomattava näkemysero siitä, onko oikeuskansleri tuonut näkemyksensä valtioneuvoston tietoon. Esimerkiksi pääministerin mukaan oikeuskansleri ei ole ottanut esiin julkisuudessa mainittuja tapauksia valtioneuvoston istunnossa. Samaa sanovat monet muut valtioneuvoston jäsenet.
– Näitä väitteitä ei ole syytä epäillä. Ei varsinkaan, kun oikeuskanslerin kertomuksista ei ole löydettävissä viitteitä siitä, että oikeuskanslerin harjoittamassa laillisuusvalvonnassa olisi asiallisesti jouduttu puuttumaan valtioneuvoston toimintaan perustuslain 112 §:ssä säädetyllä tavalla, Lavapuro ja Ojanen kirjoittavat.
He perustelevat asiaa sillä, että oikeuskanslerin kertomuksissa kyseinen pykälä vilahtaa vuosien 2007–2012 kertomuksissa ainoastaan osana lakonista toteamusta: ”Perustuslain 112 §:ssä tarkoitettuja valtioneuvoston yleisistunnon tai tasavallan presidentin päätöksen lainmukaisuutta koskevia asioita ei ole myöskään kertomusvuonna [2007-2012] ollut.” Vuoden 2012 jälkeen edes tätä mainintaa ei löydy oikeuskanslerin kertomuksista.
Huomautukset esitettävä tai kirjattava pöytäkirjaan
Helsingin Sanomien uutisesta kävi ilmi, kuinka oikeuskansleri oli pyytänyt esittelijäänsä olemaan yhteydessä sosiaali- ja terveysministeriöön hyvissä ajoin, jotta asiaan liittyvät perusoikeus- ja ihmisoikeuskysymykset voidaan käydä lävitse. Kun asia tuli yllättäen oikeuskanslerin listatarkistukseen, oikeuskanslerin mukaan ei ollut muuta mahdollisuutta kuin pitää huoli, että hallituksen esityksessä pyydetään asiaan perustuslakivaliokunnan kanta. Jonkka on kertonut julkisuudessa myös muista esimerkeistä.
– Mistä siis oikeastaan kiikastaa? Olisiko oikeuskanslerin pitänyt tuoda näkemyksensä painokkaammin ja selvemmin valtioneuvoston tietoon vai onko passiivisuus ja pehmeämpi vaikuttaminen tässä asiakokonaisuudessa jonkinlainen muiden toimintatapojen edelle menevä hyve, professorit kysyvät.
Oikeuskanslerilla ei ole lakiin perustuvaa oikeutta estää hallituksen esityksen lähettämistä eduskuntaan. Perustuslain mukaan oikeuskanslerin tehtävänä on kuitenkin valvoa valtioneuvoston ja tasavallan presidentin virkatointen lainmukaisuutta.
Perustuslain mukaan oikeuskanslerin ”tulee esittää huomautuksensa perusteluineen”, jos hän havaitsee valtioneuvoston tai ministerin taikka tasavallan presidentin päätöksen tai toimenpiteen laillisuuden antavan aihetta huomautukseen. Jos se taas jätetään ottamatta huomioon, oikeuskanslerin ”tulee merkityttää kannanottonsa valtioneuvoston pöytäkirjaan ja tarvittaessa ryhtyä muihin toimenpiteisiin”.
– On syytä korostaa, että perustuslain 112 §:n sisältö on yksiselitteinen ja sanamuotonsa mukaan oikeuskansleria oikeudellisesti velvoittava. Säännöksen sanamuodon mukaan oikeuskanslerin nimenomaan ”tulee esittää” huomautuksensa ja ”tulee merkityttää” kannanottonsa valtioneuvoston pöytäkirjaan. Sitä vastoin muihin toimenpiteisiin hän voi tämän jälkeen ryhtyä ”tarvittaessa”, so. näiltä osin perustuslaki antaa oikeuskanslerille harkintavaltaa toimenpiteidensä suhteen.
Professorien mukaan perustuslaintasoinen sääntely on hyvinkin ehdotonta.
– Helsingin Sanomien uutisen perusteella näyttää kuitenkin tällä hetkellä liiaksi siltä, että oikeuskansleri panee esittelijänsä asialle ja sitten kun ylimmän laillisuusvalvojan vuoro tulee, oikeuskansleri itse vetäytyy kulisseihin huolehtien korkeintaan siitä, että asia saatetaan perustuslakivaliokunnan käsiteltäväksi.
Professorien mielestä jatkuva passiivisuus, ylivarovaisuus ja -pidättyvyys on oikeusvaltion kannalta pidemmän päälle suurempi ongelma kuin ajoittainen yliaktiivisuus tai kertaluontoinen ylilyönti.
