Kirjallisen kysymyksen perusteluissa todetaan, että rahankeräyslain sääntelyn ja tulkinnan seurauksena rekisteröidyt uskonnolliset yhdistykset eivät olisi rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien tavoin oikeutettuja kolehdin keruuseen ilman rahankeräyslupaa. Tällaisia yhdistyksiä ovat esimerkiksi vapaat seurakunnat ja vapaat helluntaiseurakunnat.
Kysyjien mukaan ”kuitenkin näiden yhdistysten seurakunnat ovat voineet vakiintuneesti kerätä rahaa niin sanottuna uhrilahjana osana jumalanpalvelustoimintaansa uskonnonvapauttaan toteuttaen”.
– Rahankeräyslupajärjestelmä soveltuu melko heikosti yhdistysmuotoisen seurakunnan perusrahoituksen turvaamiseen. Rahankeräysluvissa lupa on myönnetty tiukasti rajattuun yleishyödylliseen toimintaan, mistä seuraa, ettei lupa kata kaikkea yhdistysmuotoisen seurakunnan toimintaa ja rahoitustarvetta. Myöskään sen seikan, että uskonnolliset yhdyskunnat ovat järjestäytyneet eri tavoin kuin uskonnolliset seurakunnat, ei pitäisi olla keskeinen peruste tekemään eroa kolehdinkannon oikeuden rajaamiseksi, sillä järjestäytyminen ei ratkaise toiminnan tarkoitusta ja yleishyödyllistä toimintaa, kyselyssä todetaan.
– Kun arvioidaan rahankeräyslain ja sen nojalla tulevan rahankeräyslupajärjestelmän soveltumista yhdistysmuotoisiin seurakuntiin, on huomioitava, ettei hengellistä toimintaa tukevia yhdistyksiä voida verrata sellaisiin yleishyödyllisiin yhdistyksiin, jotka on perustettu kannattamaan jotakin tiettyä harrastustoimintaa, kuten urheilua ja liikuntaa tai jotakin muuta toimintatarkoitusta varten. Niiden toiminta-alue ei ole yhtä laaja-alaista kuin itsenäisten yhdistystaustaisten seurakuntien toiminta ja niitä tukevien ja kannattavien yhdistysten toiminta. Uskonnolliset yhdistykset on perustettu seurakuntien juridisten ja taloudellisten tehtävien hoitamista varten.
Kansanedustajat viittaavat perustuslain antamaan uskonnon ja omantunnon vapauteen, johon sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan.
– Koska rahankeräyslaki ja sen tulkinta asettavat yhdistysmuotoiset seurakunnat ja uskonnolliset yhdyskunnat toisistaan poikkeavaan asemaan, saattaa käytännön syistä yhdistysmuotoisille seurakunnille syntyä paine liittyä osaksi uskonnollista yhdyskuntaa. Huomioitavaa kuitenkin on, että esimerkiksi helluntaikirkkoa ja yhdistystaustaisia helluntaiseurakuntia voivat erilaisen järjestäytymismuodon lisäksi erottaa erilaiset teologiset oppinäkemykset, minkä vuoksi rahankeräyslaista ja sen tulkinnasta yhdistysmuotoiselle seurakunnalle aiheutuva paine liittyä osaksi uskonnollista yhdyskuntaa on uskonnonvapauslain näkökulmasta ongelmallinen ja minkä vuoksi lakia ja sen soveltamista tulisi tarkistaa.
Kirjallisen kysymyksen jättäjiä ovat kansanedustajat Päivi Räsänen (kd.), Peter Östman (kd.), Sari Essayah (kd.), Mika Niikko (ps.), Toimi Kankaanniemi (ps.), Lea Mäkipää (ps.), Harry Wallin (sd.), Sari Tanus (kd.) ja Antero Laukkanen (kd.).
