Vesilaitosyhdistys koordinoi laajan selvityksen, jossa analysoitiin yhdyskuntien puhdistamoille tulevien ja puhdistamoilta lähtevien jätevesien haitta-ainepitoisuuksia. Hankkeeseen osallistui 64 puhdistamoa, jotka puhdistivat yhteensä noin 3,25 miljoonan suomalaisen jätevedet.
Hankkeen tavoitteena oli tuottaa kattavasti tietoa haitallisten aineiden kuormituksesta puhdistamoille, niiden poistumisesta puhdistusprosessissa sekä käsitellyn veden pitoisuuksista.
Useimmiten pitoisuudet lähtevässä vedessä ovat ympäristönlaatunormia alemmat. Joissakin näytteissä lähtevän veden pitoisuudet ylittivät ympäristönlaatunormin, mutta ylitykset olivat pääosin vähäisiä.
Jätevesiin tulee haitallisia aineita kotitalouksien käyttämistä tuotteista, yhdyskunnan palveluista, teollisuudesta sekä sadevesien mukana. Usein haitalliset aineet ovat peräisin kotitalouksista. Esimerkiksi nonyylifenolin ja nonyylifenolietoksylaattien pitoisuudet tulevassa jätevedessä olivat samalla tasolla kaiken kokoisissa puhdistamoissa ja pääosin myös eri puolella maata, sillä tekstiilit ovat niiden merkittävä päästölähde.
Hankkeessa konsulttina toiminut Niina Vieno Envieno ky:stä kertoo, että kemikaloitunut elämäntapamme näkyy jätevesissä.
Pysyviä haitallisia aineita löytyy edelleen elinympäristöstämme ja siis myös jätevesistä, vaikka niiden käyttö on nykyisin kielletty.
Käyttörajoitukset ja -kiellot ovat kuitenkin joidenkin aineiden osalta purreet. Esimerkiksi kiellettyä kasvinsuojeluaine endosulfaania löytyi vielä muutama vuosi sitten Suomen jätevesistä, mutta nyt tehdyissä mittauksissa kaikki arvot olivat alle määritysrajan.
Haitta-aineiden pitoisuudet vähenivät lisäksi yleensä tehokkaasti puhdistuksessa. Esimerkiksi elohopean, kadmiumin ja lyijyn poistumat olivat pääsääntöisesti 80-90 prosenttia. Kaikkiin haitallisiin aineisiin puhdistusprosessi ei kuitenkaan tehoa, esimerkiksi nikkeli ja PFOS eivät saatujen tulosten mukaan poistu puhdistusprosessissa.
Saijariina Toivikko Vesilaitosyhdistyksestä toteaa, että yhdyskuntien puhdistamoille tulevasta kuormituksesta pitäisi selvittää tärkeimmät päästölähteet ja tarvittaessa rajoittaa aineiden pääsyä viemäriverkostoon esimerkiksi joitakin käyttökohteita koskevilla määräyksillä.
– Myös kotitalouksien roolista haitallisten aineiden lähteinä tulisi tuottaa nykyistä enemmän tietoa sekä neuvontaa vaihtoehdoista, millä tuottajat ja kuluttaja voivat osaltaan vaikuttaa haitallisia aineita sisältävien tuotteiden kulutukseen ja päästöihin, Toivikko sanoo.
