Johtaja ryöpyttää ay-liikettä: Kuinka pitkälle työnantajavihan voi viedä?

Ay-liikettä ei kiinnosta Suomen kilpailukyvystä huolehtiminen, sanoo Minna Isoaho.

  • LKS 20160307 - SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly kertoi SAK:n hallituksen kokouksen päätöksistä Helsingissä 7. maaliskuuta 2016.  SAK:n hallitus hyväksyi alustavasti työmarkkinajärjestöjen neuvotteleman yhteiskuntasopimuksen äänestyksen jälkeen. LEHTIKUVA / ANTTI AIMO-KOIVISTO

    SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly kertoi maanantaina medialle SAK:n yhteiskuntasopimuskannoista.

    ()

”Realiteettishokkina voisi todeta ay-liikkeelle, että työpaikkoja on olemassa vain jos on olemassa menestyviä yrityksiä. Kannattaa simuloida jonkinlainen laskelma siitä, kuinka pitkälle yritysvihan ja työnantajavihan voi viedä, että koko Suomi ei mene konkurssiin”, hallitusammattilainen ja johtamisasiantuntija Minna Isoaho kirjoittaa Uuden Suomen blogissaan.

Minna Isoahon mukaan Suomessa olisi viimein herättävä siihen, että ”ay-liikettä ei kiinnosta Suomen kilpailukyvystä huolehtiminen, vaan omien nykyisten jäsentensä saavuttamista eduista kiinni pitäminen”.

Hän kertoo juuri kuulemansa havainnollistavan esimerkin itäsuomalaisesta yrityksestä. Kyseessä on korkean teknologian tuotteita valmistava yritys, joka myy asiakkailleen myös palveluita osana liiketoimintakonseptiaan. Isoahon mukaan yritys on merkittävä työllistäjä niin teollisen tuotannon kuin palvelutuotannonkin saralla.

Viime vuoden lopulla yritys joutui Isoahon mukaan tilanteeseen, jossa sen tilauskanta oli täynnä ja lisää tilauksia oli tulossa. Työtunnit eivät kuitenkaan riittäneet kaikkien tilausten toimittamiseen.

”Toisaalta tiedettiin faktana, että 2016 vuoden alkupuoliskolla tilauskirja tulee olemaan selvästi ohuempi. Kiirettä oli tiedossa marras-joulukuussa ja luppoaikaa tammi-helmikuussa. Eli ihan tyypillinen kysyntävaihtelutilanne, jonka ratkaisussa tarvitaan joustoa taloudellisesti ja tominnallisesti”, Isoaho selvittää.

Ratkaisuksi yhtiössä sovittiin yhdessä henkilöstön kanssa, että loppuvuonna tehdään hiukan enemmän töitä ja kertyneet ylimääräiset tunnit pannaan työaikapankkiin. Kerrytettyjä tunteja jokainen voisi pitää pois tarpeensa mukaan hiljaisempana aikana.

”Neuvotteluissa oli mukana myös luottamusmies ja hänenkin mielestään löydetty ratkaisu oli kaikkien näkökulmasta hyvä ja perusteltu juttu”, Isoaho kertoo.

”Luottamusmies sanoi palaverin päätteeksi, että vaikka hänen mielestään suunnitelma onkin erittäin hyvä ja työntekijätkin tykkäävät siitä, niin ei onnistu. Kun hän ilmoittaa tehdystä sopimuksesta Helsinkiin, niin ammattiyhdistyksen porukka hyppää välittömästi junaan ja tulee estämään hankkeen. Ja näin tapahtui. Junamatkasta en tiedä, mutta työpaikalla yhdessä sovittua toimintamallia ei saatu toteuttaa”, hän jatkaa.

Minna Isoahon mukaan lopputuloksena oli, että tapauksessa hävisivät kaikki, eli työnantaja, työntekijät, Suomi ja asiakkaat.

”Ay-liike pitää ehkä itseään voittajana, kun se täysin omalla toiminnallaan sai estettyä moisen jouston. Ja ehkä myös pitävät voittona sitä, että yritys ei saanut parempaa tulosta.”

Arvoisa kommentoija, kunnioitathan hyviä tapoja. Terävä kritiikki on sallittua. Henkilökohtaiset tai kansanryhmien solvaukset ja ihmisarvon loukkaukset poistamme. Voimasanojen käyttöä tai alatyyliä kohtaan meillä on nollatoleranssi. Emme voi myöskään julkaista ulkopuolisia linkkejä. Pysy asiassa.