Historiantutkija ja valtiotieteen tohtori Jukka Tarkka kirjoittaa Etelä-Suomen Sanomissa julkaistussa kolumnissaan, että Ahvenanmaan kansainvälinen asema on hahmottumassa uudenlaisessa historiallisessa valossa. Tällä saattaa olla vaikutuksensa myös nykyhetkeen ja tulevaisuuteen.
”Jos Itämeren tilanne kiristyy, kaikki lähialueella toimivat sotavoimat yrittävät ehtiä ensimmäisenä Ahvenanmaalle. Sen demilitarisointi helpottaa hyökkääjän osaa”, Tarkka kirjoittaa.
Tarkka taustoittaa tekstissään Ahvenanmaan tilannetta, jonka pohjalla ovat Suomea sitovat Geneven sopimus vuodelta 1921 sekä Moskovan kahdenvälinen sopimus vuodelta 1940.
Molemmat velvoittavat hänen mukaansa alueen demilitarisointiin, joskin Geneven sopimus vahvistaa saariryhmän puolueettomuuden ja Suomen oikeudet alueeseen, mutta Moskovan sopimus ei mainitse puolueettomuutta eikä Suomen oikeuksia.
”Jos saariryhmä joutuu hyökkäyksen kohteeksi, Suomen on Geneven sopimuksen mukaan torjuttava hyökkäys ja ilmoitettava asiasta sopimuksen allekirjoittajille. Moskovan sopimus ei vaadi Suomelta mitään sellaisessa tilanteessa, ja nyt tiedämme miksi. Neuvostoliitto aikoi hyökätä”, Tarkka kertoo.
Tarkka viittaa dosentti Kenneth Gustavssonin artikkeliin, jossa tämä muistuttaa, että samaan aikaan kun Neuvostoliitto pakotti Suomen aloittamaan Ahvenanmaan linnakkeiden tuhoamisen ja sopimusneuvottelut, puna-armeijan ylimmät esikunnat luonnostelivat Saksaa, Suomea ja Ruotsia tai niitä kaikkia vastaan aloitettavien sotien hyökkäysoperaatiot.
”Kaikkien näiden suunnitelmien ensimmäisenä vaiheena oli Ahvenanmaan valtaus heti sodan alussa. Suunnitelmat vahvistettiin pari kuukautta ennen kuin Suomi ja Neuvostoliitto solmivat sopimuksen Ahvenmaan demilitarisoinnista”, Tarkka sanoo.
”Neuvostoliiton romahduksen jälkeen Suomi ja Venäjä sopivat yhteisessä pöytäkirjassa niiden välillä edelleen voimassa olevista sopimuksista. Se vahvistaa, että vielä tänäänkin pätee syksyn 1940 Ahvenanmaa-sopimus, jonka rikkomista Neuvostoliitto valmisteli jo ennen sen voimaan astumista”, hän jatkaa.
Jukka Tarkan mukaan myös Saksa suunnitteli Ahvenanmaan valtausta, mutta vasta toisen maailmansodan lopussa. Hänen mukaansa on mahdollista, että ”muutamat muutkin ovat voineet eri vaiheissa kaavailla sellaista operaatiota.”
Tarkan mukaan on vaikea kuvitella, millaisten historiatietojen ja minkä logiikan varassa on voinut syntyä nykyisin vallalla oleva käsitys, jonka mukaan Ahvenanmaan demilitarisointi pelastaisi sen sotatoimien kohteeksi joutumiselta.
