Eduskunnan puolustusvaliokunnan jäsenet katsovat, että Suomi pystyy puolustautumaan parhaiten sotilaallista uhkaa vastaan hoitamalla viisaasti ulkopolitiikkaansa ja takaamalla riittävät resurssit puolustusvoimille. Osa jäsenistä suhtautuu myös positiivisesti Nato-jäsenyyteen.
Verkkouutiset kysyi puolustusvaliokunnan 17 jäseneltä sähköpostitse suojautumiskeinoista sotilaallista uhkaa vastaan sekä Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyön syvenemisestä. Kaksitoista jäsentä vastasi.
Hallituksen odotetaan antavan eduskunnalle puolustuspoliittisen selonteon ehkä jo helmikuussa. Muun muassa ilmavoimien hävittäjien, merivoimien alusten sekä Suomen ja Ruotsin välisen puolustusyhteistyön odotetaan olevan huomion keskipisteenä.
Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvist ilmoitti tammikuun alussa Ruotsin Sälenin turvallisuuskonferenssissa haluavansa arvioida puolustusyhteistyön syventämistä Suomen kanssa edelleen. Suomen ja Ruotsin välistä puolustusliittoa ei kuitenkaan ole ministerin mukaan tulossa.
Miten Suomi voisi suojautua parhaiten kovaa sotilaallista uhkaa vastaan ja parantaa kattavimmin kovaa turvallisuuttaan sotilaallisesti?
– Aktiivisella ulko- ja turvallisuuspolitiikalla. Pysyttäytymällä kriisien ja konfliktien ulkopuolella. Mutta tämä eivät pelkästään riitä, sillä jo EU:n kautta meitä sitovat monet velvoitteet kansainvälisen avun antamiseen ja vastaanottamiseen, sanoo puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Ilkka Kanerva (kok.).
Hänen mielestään nyt vaaditaan strategisia investointeja meri- ja ilmavoimien kehittämiseen ja maavoimien materiaalitarpeeseen. Valmiuden kohottamiseksi myös kansainvälisen yhteistyön toteuttaminen on tärkeää.
Valiokunnan varapuheenjohtaja Mika Karin (sd.) mukaan Suomi suojautuu parhaiten hoitamalla viisaasti ulkopolitiikkaansa.
– Luomalla osaltaan vakautta lähialueellaan ja huolehtimalla omasta maanpuolustuksestaan sotilaallisesti liittoutumattomana maana, Kari toteaa.
Timo Heinonen (kok.) korostaa, että tärkeintä on taata riittävät resurssit omille puolustusvoimille.
– Se tarkoittaa lisärahaa myös muuhunkin kuin materiaaliin. Ja tarvitaan myös lainsäädännön korjauksia niin, että olemme ketterämpiä tämän päivän uhkien edessä. Isoin akilleen kantapää reserviläisarmeijassa on sen hitaus, ja sitä nyt ollaan korjaamassa.
Hänen mielestään myös Nato on uskallettava nostaa keskusteluun.
– Olisi vastuutonta päästää tilanne siihen, että Ruotsi livahtaisi Natoon ja me jäisimme harmaalle vyöhykkeelle. Itse toivon, että meiltä löytyy rohkeutta tehdä ratkaisuja näissä asioissa. NATO-jäsenyys vaatii luonnollisesti kansantuen, ja se pitää varmistaa kansanäänestyksellä niin kuin tasavallan presidentti Sauli Niinistö on todennut, Heinonen muistuttaa.
Markus Mustajärvi (vas.) katsoo, että Suomi suojautuu parhaiten pitämällä oman puolustuksensa uskottavana.
– Ja hoitamalla ulkopolitiikkansa niin, että kaikille on selvää, että Suomi ei anna käyttää omaa aluettaan mitään valtiota vastaan suunnattuihin vihollisuuksiin. Sen perustana on sotilaallinen liittoutumattomuus, Mustajärvi sanoo.
Jaana Pelkosen (kok.) mukaan parhaimman suojan tuo Nato-jäsenyys.
– Naton turvatakuut suojaavat vain Naton jäsenmaita. Suomen jäsenyys Natossa vahvistaisi turvallisuuspoliittista asemaamme, lisäisi puolustusyhteistyötämme ja nostaisi merkittävästi kynnystä loukata Suomen alueellista koskemattomuutta. Jäsenyys myös lisäisi päätösvaltaamme ja mahdollisuuksiamme olla läsnä niissä pöydissä, joissa päätöksiä turvallisuudestamme tehdään, Pelkonen huomauttaa.
Viisas ulkopolitiikka
Mikko Savola (kesk.) näkee yleisen asevelvollisuuden ja reserviin pohjautuvat sodan ajan joukot parhaana tapana suojautua.
– Vapaaehtoinen maanpuolustustyö on keskeisessä roolissa maanpuolustustahdon ylläpitäjänä ja kenttäkelpoisuuden ylläpitäjänä. Sodan ajan joukkojen vahvuutta tulisi nostaa lisäämällä paikallispataljoonien määrää.
Savola painottaa, että eduskunnan on huolehdittava puolustushallinnon riittävästä rahoituksesta. Materiaalin ja koulutuksen on oltava nykyaikaista ja toimivaa ja sitä on oltava riittävästi.
Antti Kaikkosen (kesk.) mielestä reservin koulutus, ajantasainen varustus, hyvä maanpuolustustahto, yleinen asevelvollisuus ja puolustuksen resurssit ylipäätään ovat Suomen parhaita keinoja pitää yllä kovaa turvallisuutta ja parantaa sitä.
– Nato-yhteistyöllä on myös oma painava roolinsa. Myös nopean sotilaallisen toiminnan valmiudet ja kansainvälisen puolustusyhteistyön syventäminen niin EU-tasolla kuin Ruotsinkin kanssa ovat tärkeitä. Loppujen lopuksi parasta puolustuspolitiikkaa on kuitenkin viisas ulkopolitiikka, Kaikkonen toteaa.
Lea Mäkipää (ps.) korostaa, että tärkeintä on pitää Suomen oma puolustus kunnossa.
– Siitä on lähdettävä, Mäkipää linjaa.
Sirpa Paatero (sd.) katsoo, että turvallisuus paranee ylläpitämällä omia puolustusvoimia, asevelvollisuutta ja riittävää varustetasoa. Hän mainitsee myös osallistumisen kansainvälisiin harjoituksiin ja rauhanturvatehtäviin.
Krista Mikkosen (vihr.) mukaan kovaakin uhkaa vastaan paras suoja on pehmeät keinot.
– Ei pidä unohtaa vuoropuhelun ylläpitoa, diplomatiaa tai monenvälistä yhteistyötä kansainvälisissä järjestöissä. On tärkeää, että Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan linja on pitkäjänteinen ja ennustettava. Äkkiväärät ratkaisut eivät lisää turvallisuutta.
Hän muistuttaa, että omasta puolustuskyvystä huolehtiminen on turvallisuuspolitiikan tukipilari. Siksi on perusteltua uusia vanhenevaa kalustoa riittävän puolustuskyvyn ylläpitämiseksi.
Thomas Blomqvistin (r.) mielestä Suomella pitää kaikissa olosuhteissa olla oma uskottava puolustus.
– Turvallisuutta voidaan parantaa tekemällä yhteistyötä Ruotsin kanssa tai mahdollisesti yhteisellä puolustuksella. Puolustuskykyä voidaan myös parantaa yhteistyössä Naton kanssa, mutta turvatakuut saadaan ainoastaan liittymällä Naton jäseneksi, Blomqvist muistuttaa.
Markku Pakkanen näkee, että suojautuminen ja turvallisuuden ylläpitäminen hoidetaan pitämällä hyvää huolta omasta puolustuksesta ja sen resursseista.
