Heli Rantala tarkastelee väitöskirjassaan Snellmania kulttuurivaikuttajana ja historiallisena ajattelijana, joka muokkasi merkittävällä tavalla käsityksiä kansakunnasta ja kansallisesta kulttuurista.
Snellmania pidetään kansallisfilosofina ja fennomaanina, joka ajoi suomenmielisyyden asiaa aggressiiviseen tyyliin.
– Suomi-kiihkoilijan leima ei hänelle kuitenkaan sovi. Snellman oli nationalistinen ajattelija, mutta ei mikään nurkkapatriootti, Rantala sanoo.
Suurkaupungeista oppia suomalaisille
Snellmania ei Rantalan mukaan voi pitää erityisesti suomalaisen kansallisuuden teoreetikkona, koska hänen näkemyksenä kansakunnista koskivat yhtä lailla kaikkia kansallisuuksia.
– Snellmanille kansallisuus ei merkinnyt vieraiden vaikutteiden poissulkemista tai kieltämistä vaan erilaisten vaikutteiden luovaa ja itsenäistä soveltamista ja muokkaamista. Snellman ei haikaillut savupirttien suomalaisuuden perään ja katsoi, että suomalaisilla oli paljon opittavaa esimerkiksi kaupunkielämään tottuneilta pariisilaisilta, Rantala toteaa.
J.L. Runebergiin tai Elias Lönnrotiin verrattuna Snellman edustikin hänen mukaansa kaupunkilaista näkemystä suomalaisuudesta.
– Hän oli varmasti kotonaan pikemmin pariisilaisessa kahvilassa kuin suomalaisilla salomailla, Rantala sanoo.
Snellmanin visioissa siinteli moderni, itseensä luottava ja sivistynyt Suomi, jonka ei tarvitse suhtautua alemmuudentuntoisesti muihin kansoihin.
Keskustelujen kautta rakentuva suomalaisuus
Rantala esittää, että Snellman laajensi ja uudisti tapaa, jolla suomalaisessa keskustelussa viitattiin kulttuurin ja sivistyksen kaltaisiin laajoihin käsitteisiin. Snellmanille kulttuurin piiriin kuuluivat niin taiteet ja tieteet kuin kansanlaulut ja -perinteet – tai vaikkapa rautatiet.
Kulttuurinen kansallistamistyö oli Snellmanin mukaan suomalaisille välttämätön kansakunnaksi tulemisen ehto. 1800-luvulla Suomi oli vielä monin tavoin muotoutumisen tilassa. Yhtä ainoaa käsitystä suomalaisuudesta tai kansallisesta kulttuurista ei ollut vaan sen sisällöistä käytiin lehdistössä kiivastakin keskustelua.
– En ole tutkimuksessani kiinnostunut suurmiehestä vaan ajattelijasta, joka muokkasi vasta muotoutumassa olevalle kansalle käsitteistöä, jonka avulla se voisi suuntautua tulevaisuuteen, Rantala kertoo.
Tämä käsitteistö oli eurooppalaista perua. Saksalaisen filosofisen perinteen vaikutusta Snellmanin ajatteluun on tutkittu paljonkin, mutta Rantala nostaa tutkimuksessaan esille myös ranskalaiset vaikutteet. Rantalan mukaan tämä näkyy Snellmanin omassa käsitteistössä ja lukeneisuudessa.
– Journalistina Snellman seurasi tiiviisti kansainvälisiä yhteiskunnallisia keskusteluja ja halusi tuoda tätä keskusteluperinnettä myös Suomeen.
FM Heli Marketta Rantalan väitöskirja Sivistyksestä sivilisaatioon. Kulttuurikäsitys J.V. Snellmanin historiallisessa ajattelussa tarkastetaan lauantaina 11. toukokuuta Turun yliopistossa.
