Vastaavatko ehdokkaiden vaalikoneissa antamat vastaukset ehdokkaiden todellisia kantoja?
Tätä ei varmuudella tiedetä, sillä ei ole järjestelmällistä ja tehokasta tapaa saada selvyyttä siitä, mitä mieltä ehdokkaat todella ovat. Joudumme tyytymään ehdokkaiden vaalikoneissa antamiin signaaleihin, jotka voivat poiketa totuudesta.
Vaalikoneissakin pätee GIGO-sääntö eli garbage in, garbage out. Vaalikoneista ei voi saada ulos sen laadukkaampaa tulosta kuin mitä ovat siihen syötetyt panostukset.
Ehdokkaiden vastaukset vaalikoneiden kysymyksiin eivät välttämättä vastaa ehdokkaiden todellisia kantoja. Vaalikoneet eivät näet ole peliteorian kielellä ilmaistuna kannusteyhteensopivia eli insentiivikompatiibeleitä, ts. ne eivät vahvasti kannusta vastaajia pysymään totuudessa.
Totuuden kertominen ei ole vaalikoneen vastaajalle sen enempää dominantti strategia kuin edes Bayes-Nash-tasapainokaan: totuudellisesti vastaaminen ei ole ehdokkaalle paras strategia, vaikka kaikki muut pysyisivät totuudessa.
Toisinaan vastaaja voi hyötyä vastaamalla epärehellisesti, siis omien todellisten preferenssiensä vastaisesti: ehdokas voi hyötyä teeskentelemällä olevansa äänestäjäenemmistön kanssa samaa mieltä, vaikka hän todellisuudessa onkin eri mieltä enemmistön kanssa.
Vaalikoneen laatijalla ja käyttäjällä ei ole takeita siitä, että ehdokkaan vaalikonevastaus on rehellinen informaatiojulistus.
Ehdokkaan tärkein tavoite vaaleissa on tulla valituksi.
Tullakseen valituksi hänen pitää saada paljon ääniä eli hänen on oltava monen äänestäjän mielestä kelvollinen kansanedustajaksi. Käytännöllinen tapa tämän saavuttamiseksi on signaloida samanmielisyyttä äänestäjäkunnan enemmistön ilmaisemien preferenssien kanssa.
Jos ehdokkaalla on käsitys äänestäjäkunnan mieltymyksistä ja toteaa, että todellisuudessa hän on äänestäjäkunnan kanssa eri mieltä, ehdokkaalla on vahva kannuste epärehellisesti viestiä olevansa äänestäjäkunnanenemmistön kanssa samaa mieltä.
Ehdokkaan ei kannata ilmoittaa olevansa eri mieltä äänestäjäkunnan kanssa.
Reputaatioefekti eli mainevaikutus tosin saattaa auttaa ehdokasta pysymään kaidalla tiellä: poliitikon maine on hänen tärkeimpiä ominaisuuksiaan. Kerran saatua huonoa mainetta on politiikassa liki mahdoton saada korjattua, vaikka yksittäistapauksissa sellaisiakin ihmeitä on historian kuluessa nähty.
Varjellakseen mainettaan, poliitikon on harkittava, milloin hänen kannattaa valehdella ja milloin pysyä totuudessa.
Toisinaan maineenvarjelu voi ehdokkaalle olla tärkeämpää kuin valehtelusta hyötyminen. Takeita siitä, että näin olisi aina ei kuitenkaan vaalikoneiden osalta ole.
Vaalikonevastauksiin on terveen epäilevää suhtautua hieman varauksellisesti.
Kirjoittaja Matti Wiberg on Turun ylipiston valtio-opin professori.
