Myönnän, ettei kirjoituksen otsikko ole itse keksitty. Se on lainaa demaripoliitikko Kaarin Taipaleen kolumnista keväisessä Demokraatti-lehdessä.
Artikkelissa Taipale perustelee, miksi yksityisiä palveluntuottajia ei saisi käyttää sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamisessa: ”Onko oikein, että meidän verorahojamme käytetään tuottamaan voittoa yrityksille?” kysyy Taipale. Myös Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Tuula Haatainen (sd) toteaa Kauppalehdessä (2.7.2014), että ”Sosiaali- ja terveystoimi on verovaroilla rahoitettua. Olisi outoa, jos kovin laajasti verovaroilla osallistuttaisiin yksityisten tuoton kasvattamiseen”. Vuosisatainen vihamielisyys taloudellista ylijäämää (voittoja, vuokria ja korkoja) kohtaan kulminoitui Marxissa, mutta voi näköjään hyvin myös tämän päivän demarileirissä.
Demarien kanta on voittanut väännön sote-uudistuksesta, ainakin toistaiseksi. Keskeisin argumentti julkisessa keskustelussa näyttäisi olevan juuri se, että on epäeettistä ansaita rahaa ”ihmisten hädällä” tai ”lasten ja vanhusten” kustannuksella. Voiton tuottaminen ei ole sote-palveluissa hyväksyttävää eikä ainakaan siinä tapauksessa, että yritys kotiuttaa voiton ulkomaille eikä maksa siitä veroja ”yhteiseen kassaamme”.
Voitto yritystoimintaa vastaan kohdennettuna perusteluna pohjautuu ilmeisesti käsitykseen siitä, miten voitto syntyy. Markkinaskeptikoiden ajatuksissa yrityksen voitto ei ole ansaittua vaan syntyy pettämällä asiakkaat ja henkilöstö. Eli voittoa saadaan aikaan heikentämällä palvelun laatua ja työsuhteen ehtoja.
Monopolitilanteessa ja ilman palvelujen sisältöä tai työsuhteen ehtoja koskevaa säätelyä näin saattaisi käydäkin, mutta tilanteessa, jossa tilaajalla (sote-alue tms.) ja/tai asiakkaalla olisi valinnanmahdollisuus ja jossa markkinoiden toimivuutta (esim. saalistushinnoittelu) ja annetun palvelun laatua oikeasti valvottaisiin, olisi riski hallittavissa.
Myönteinen näkemys voitosta lähtee siitä, että voitto on seurausta taitavasta toiminnasta. On osattu tuoda tarjolle palveluja, joilla on kysyntää ja tuottaa ne tavalla, jossa resurssit (verorahat) käytetään tarkoituksenmukaisesti. Pystytään tuottamaan palveluja, joiden arvo asiakkaille ja tilaajalle on suurempi kuin niiden tuottamisesta aiheutuvat kustannukset. Voitontavoittelun takia tehdään sitä mistä maksetaan samalla kun kilpailu pitää itsekkyyden kurissa.
Voitontavoittelu siis ohjaa resursseja taitavimmille tuottajille ja kannustaa käynnistämään uutta yritystoimintaa. Jos joku tekee yhtä hyvää tai parempaa työtä lapsen tai vanhuksen puolesta alhaisemmin kustannuksin kuin mihin julkinen toiminta pystyy, niin eikö silloin kaikkien asianosaisten näkökulmasta olisi oikein ja kohtuullista, että hän saisi pitää osan erotuksesta?
Voittojen merkitys on myös siinä, että voittojen mahdollisuus luo innovaatioita eli uusia palveluja ja tuottamisen tapoja. Voitot ovat myös tarpeen investointien rahoitukseen, tuloa yrittäjälle ja toimivat stabilisaattorina erilaissa suhdannevaihteluissa mikä puolestaan luo turvaa niin palkansaajille, omistajille kuin lainanantajillekin. Tämän päivän voitot ovat huomispäivän palkankorotuksia.
Oma merkillinen piirteensä sote-keskustelussa on kansainvälisten yritysten demonisointi. Marxilaisuuden lisäksi myös protektionismi näyttää tunkeutuneen nykydemarien ajatteluun. Nokia, Kone ja Rovio kiittää, samoin esimerkiksi kaikki suomalaisten koulutuspalvelujen vientiponnistelujen parissa työskentelevät. Kuten Ari Vesikkala tuoreessa kirjassa* toteaa: ”Pääomat liikkuvat yli rajojen. Suomalainen metsäteollisuuskin uppoaisi, jos sille ei sallittaisi toimintaa ulkomailla.”
*Hallipelto, Parvinen, Pyykkölä, Vesikkala: Suomen sote uudistuu – näin saadaan asioita tapahtumaan. Suomen Toivo –ajatuspaja (2014).
Markku Pyykkölä on Suomen Toivo -ajatuspajan toiminnanjohtaja.
