“Joten mitään näistä ehdotetuista muutoksista me emme voi hyväksyä täällä, vaan kyllä se on näin, että siinä pitää olla ministeriössä valmistelu.”
Tämä sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Raija Vahasalon (kok.) kommentti Järkeä Tekijänoikeuslakiin- kansalaislakialoitteen käsittelystä kuvaa valitettavan hyvin, miksi kansalaisaloitejärjestelmä ei toimi tällä hetkellä tarkoitetussa muodossaan. Eduskunnan oma lainsäädäntöosaaminen on enemmistöhallitusten aikakaudella kuihtunut käytännössä kokonaan pois, mikä näkyy lähes irrationaalisena pelkona muualta tulevia ehdotuksia kohtaan.
Otetaan konkreetinen esimerkki Järkeä-aloitteesta: Aloitteessa oli mukana kohta, jolla olisi määritelty luokkahuone tekijänoikeudellisesti yksityiseksi tilaksi. Kohtaa vastustettiin eduskunnassa kiihkeästi, koska ”joku” oli onnistunut levittämään ”olkiukkoa”, jonka mukaan tämä olisi tarkoittanut, että samalla olisi luovuttu periaatteesta, jonka mukaan opetus on julkista. On sinänsä totta, luokkahuoneen perusopetuslain mukaista julkisuutta on aikanaan käytetty tekijänoikeusneuvostossa argumenttina tekijänoikeudellisen julkisuuden suhteen. Suhde ei kuitenkaan mene millään järkevällä logiikalla toiseen suuntaan, koska perusopetuslaki kertoo, mikä tilanne on ja tekijänoikeuslaki sopeutuu sitten tähän oman logiikkansa mukaan.
(Asiasta käytiin siis 80-luvulla mielenkiintoinen taistelu tekijänoikeusneuvostossa, jossa virkamiesesittelijän ja vähemmistön kanta jyrättiin, jotta TV:n ja videon käytöistä saatiin Kopiostolle uusi tulonlähde: https://www.scribd.com/doc/44004803/TN-1987-2)
Tämän tilanteen – ja muiden väärinkäsityksen – selventäminen olisi ollut triviaalia, jos sivistysvaliokunta olisi oikeasti kuullut myös aloitteen puolesta olleita tahoja. Tämä on myös toinen nykyisen käytännön iso ongelma. Päinvastoin kuin hallitusten esitysten kohdalla, joissa lainsäädännön valmistelleita virkamiehiä kuullaan aina tarvittaessa, sivistysvaliokunta päätyi antamaan vain yhden mahdollisuuden aloitteen edustajille kertoa aloitteen sisällöstä. Tällöinkin paikalle oli kutsutta samaan aikaan vastapuolen ammattilobbarit, jotka sotkivat tehokkaasti omilla väitteillään keskustelua, mille oli varattu aloitteen laajuus huomioiden aivan liian lyhyt aika joka tapauksessa.
Tämäkään ei olisi vielä korjaamaton ongelma, jos valiokunnalle jätetyt kirjalliset lausunnot olisivat julkisia jo aloitteen käsittelyn aikana. Näin olisi ainakin mahdollista nähdä käytetyt argumentit ja korjata mahdolliset virheelliset tiedot. Nyt asiakirjat tulevat kuitenkin vasta julkisiksi aloitteen käsittelyn jo päätettyä, jolloin virheellisiin käsityksiin ei voida enää tehokkaasti puuttua. Päinvastoin kuin yleensä, kukaan kansanedustaja ei edes vuotanut asiakirjoja. Tässä kohtaa pitää antaa kuitenkin kiitos OKM:n virkamiehille, jotka julkaisivat omat lausuntonsa aloitteesta ilman, että siihen olisi ollut velvollisuutta.
Aloitteen pääkäsittelyn prosessia ei myöskään mietitty etukäteen. Vastaehdotuksen antaneelle Elina Lepomäelle vakuutettiin etukäteen, että kaikista hänen ehdottamista pykälistä päästään äänestämään. Sama viesti annettiin kirjallisena myös aloitteen edustajille eduskunnan hallinnosta. Jos todellinen menettelytapa olisi tiedetty, olisi ollut mahdollista tehdä erilliset esitykset pykälistä.
Nyt puhemiesneuvoston päättämä viime hetken muutos menettelytapaan tarkoitti kuitenkin, että asiasta saatiin vain yksi äänestys, koska uusia ehdotuksia ei voinut enää tehdä. Kyynisempi henkilö voisi epäillä, että tällä estettiin kantojen saaminen näkyviin yksittäisistä kysymyksistä. Monelle kansanedustajalle olisi ollut esimerkiksi kova paikka äänestää julkisesti opettajien dekriminalisointia vastaan tilanteessa, jossa tasan tarkkaan tiedetään, että hyvä opettaja joutuu rikkomaan tekijänoikeuslakia tarjotakseen parhaan mahdollisen opetuksen oppilailleen.
Ville Oksanen on OTK, FT, Effin perustajajäsen ja varapuheenjohtaja.
