Mistä tekijät työyhteisöihin, kun eläkkeelle siirtyy useampi kuin nuoria tulee työmarkkinoille. Tähän on yksi tuore vastaus – eläkeläisten joustavampi osallistuminen työmarkkinoille.
Meillä on kasvavissa määrin hyväkuntoisia senioreita. Heiltä löytyy innokkuutta osallistua työmarkkinoille eläkkeelle siirtymisen jälkeenkin. Ilolla voi todeta, että eläkeläisten työnteko on viime vuosina kasvanut. Eläkeläisiä työskentelee erityisesti asiantuntija- ja johtotehtävissä sekä hoiva-alalla.
Ajatus, että ihminen on eläkkeellä, eikä enää työmarkkinoiden käytettävissä tulee unohtaa. Yhteiskunnan tulee kannustaa senioreita osallistumaan työelämään. Heidät tulee nähdä tärkeänä voimavarana. Työhön osallistumisen kynnystä on saatava alemmaksi esteitä purkamalla ja kannusteita lisäämällä. Osa esteistä on asenteissamme korvien välissä ja osa liittyy konkreettisiin muutoksiin verotuksessa ja lainsäädännössä.
Suomalaisessa työkulttuurissa on vielä petrattavaa siinä, kuinka suhtaudumme ikääntyviin työntekijöihin ja arvostamme kokemusta. Ennen kaikkea nykytilanne, jossa jo yli 50-vuotias on ikärasismin kohde, tulee muuttaa. Jokaisella työyhteisöllä tulee olla ikästrategia, jossa yhtenä osa-alueena on kokeneiden senioreiden vuosien varrella kertyneen tiedon ja viisauden hyödyntäminen. Ikäsyrjinnän kääntöpuoli on nimittäin se, että työyhteisöissä ei ole kaikki tieto ja osaaminen käytettävissä.
Monisukupolvinen työyhteisö, jossa on nuoria, keski-ikäisiä ja eläkeikäisiä, on rikas työyhteisö. Yritysten, yhteisöjen ja julkisen sektorin tulee luoda ennakkoluulottomasti organisaatioita, joissa kokemuksen ääni yhdistyy nuoruuden hulluiltakin kuulostaviin uusiin ajatuksiin.
On vihdoin myönnettävä, että ikä ei ole ratkaiseva tekijä työmarkkinakelpoisuuden määrittämisessä. Kysehän on henkilön osaamisesta ja fyysisestä jaksamisesta. Mihin tarvitaan ikärajoja, jos seniori haluaa jatkaa työssään ja työnantaja haluaa pitää osaajansa. Eläkkeelle siirtymistä voi lykätä, mutta ongelma lienee osin siinä ikärajat itsessään suuntaavat työnantajia ohjaamaan tekijöitä eläkepolulle.
Samalla on syytä siirtää sopiminen paikalliselle tasolle. Työuran jatkamisesta innostuneelle eläkeläiselle tulee antaa mahdollisuus sopia vapaasti työnantajansa kanssa työehdoistaan. Entinenkin työsuhde voi jatkua, mutta kummallakin osapuolella tulee olla mahdollisuus esittää työehtojen tarkistamista. Työ on aina kahden kauppa – tekijän ja työnantajan. Samoin tällä hetkellä vasta 68. ikävuoden jälkeen voi solmia määräaikaisen sopimuksen joustavasti työntekijän kanssa. Voi aiheellisesti kysyä, miksi eläkkeellä oleva ei voi vapaasti sopia määräaikaisesta työsopimuksesta.
Verotuksen sekavaa viidakkoa on perattava selkeämmäksi. Progressiivisen verotuksen, erilaisten verovähennysten ja muiden esim. tulosidonnaisten tukien osalta on tehtävä jatkoselvityksiä, jotta työnteon kannustinloukot saataisiin poistettua. Selvää on, että eläkeläisten palkasta maksettavien verojen progression tulee olla nykyistä kohtuullisempi. Tässä yksi mahdollisuus voisi olla erillisinä tuloina lasketut veroprosentit eläke- ja palkkatulolle. Nyt laskennassa tulot ynnätään yhteen.
Työhaluisten eläkeläisten saaminen työmarkkinoille kasvattaa kansantuloa. Työ luo uutta työtä ja liiketoimintaa. Samoin osallistuminen työelämään edistää terveyttä ja tuo mukanaan sosiaalisia suhteita senioreille. On kansakunnan osaamispotentiaalin hukkaamista, jos emme hyödynnä senioreiden kokemusta työelämässä. Halukkaille eläkeläisille pitää luoda mahdollisuuksia joustavaan ansiotyöhön. Työtä ei voi enää ajatella vain on-off-mallilla.
Kirjoittaja Sanna Lauslahti on kokoomuksen kansanedustaja.
