On erinomaista, että eläkeratkaisussa päästiin sopuun. Hyvinvointimme ja kilpailukykymme väistämättä edellyttävät, että työtä tehdään nykyistä iäkkäämmäksi. Ilman tämän kaltaisten talousrakenteiden uudistamista, valo ei loista tunnelin päässä.
Olen kuitenkin huolestunut, että onko meistä todellisuudessa pidempiin työuriin ja siten myöhäisempään eläkkeelle siirtymiseen – nuoret ikäpolvet ovat vanhempia ikäluokkia fyysisesti heikommassa kunnossa.
Viime aikojen työurakeskusteluissa on ainoastaan sivuttu väestössämme tikittävää fyysistä pommia, todelliseksi asiasisällöksi aiheesta ei ole ollut. Väestön kunnon heikkeneminen on trendi, jossa ei ainakaan heti ole nähtävissä selkeää parannusta, sillä liikkumaton elämäntapa periytyy ja valitettavasti näkyy jo päiväkoti-iässä.
Tuoreen työkykytutkimuksen mukaan Suomi on jo nyt OECD:n kärkimaita sairauspoissaoloissa ja työkyvyttömyydessä. Joka vuosi jopa 20 000 suomalaista joutuu jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle, ennen varsinaista eläkeikää. Tästä aiheutuneiden tekemättömien töiden kustannukset yksityisellä sektorilla ovat vuositasolla jopa viisi miljardia euroa.
Erittäin huolestuttava tosiasia on varsinkin se, että joka päivä Suomessa jää 7-8 nuorta aikuista työkyvyttömyyseläkkeelle. Muutama vuosi sitten tämä luku oli 5. Kolmella neljäsosalla näistä murheellisista tapauksista syynä ovat mielenterveysongelmat.
Jos työuria todella halutaan pidentää, suomalaisten liikkumattomuus eli fyysinen passiivisuus on nostettava keskiöön. Ennenaikaiselle eläkkeelle jäädään nyt keskimäärin 52-vuotiaana. Tämä sukupolvi on kuitenkin aikoinaan ollut nykyisiä nuoria aikuisia fyysisesti paremmassa kunnossa, joten pelko, kuinka kauan suomalaiset tulevaisuudessa jaksavat olla työelämässä on aiheellinen.
Työkyvyttömyyttä ennaltaehkäisemällä voidaan paitsi nostaa suomalaisten keskimääräistä eläkeikää, myös yritysten kannattavuutta ja kilpailukykyä. Taloudellisesti puhutaan suurista asioista. Viime viikolla julkaistun tutkimuksen mukaan työkykyyn panostettu euro tuottaa viidessä vuodessa kuusi euroa. Inhimillisesti työkyvyttömyyseläke on useimmille vieläkin suurempi tragedia.
Toisen alkusyksyllä julkaistun Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan vain joka neljäs suomalaisjohtaja osaa edistää alaistensa hyvinvointia työssä. Vielä harvemmalla on kuitenkaan aikaa tälle, silla ainoastaan joka kahdeksas esimies käyttää aikaansa työhyvinvointikysymyksiin.
Yksi keskeisimpiä niin fyysisen kuin psyykkisen työkyvyn tekijöitä on liikunta. Tällä hetkellä passiivinen elämäntapamme on tuhoamassa työelämän kuntoa ja tehokkuutta. Muutos liikunnallisempaan elämäntapaan ei tietenkään lähde ainoastaan työpaikoilta. Merkittävämpää on arjen fyysisen aktiivisuuden lisääminen jo varhaisesta iästä lähtien. Aiheen tulisi kiinnostaa myös kaikkia työuria pohtivia tahoja. Tämän on näyttävä kaikissa fyysistä aktiivisuutta lisäävissä päätöksissä, jotta ristiriita eläkeratkaisun kanssa ei kasva mahdottomaksi.
Kirjoittaja Leena Harkimo on kokoomuksen kansanedustaja ja valtion liikuntaneuvoston puheenjohtaja.
