Jorma Ollila pysyy otsikoissa. Nokian jymyuutisen jälkeen ehti jo melkein painua unholaan hänen johtamansa liikenne- ja viestintäministeriön työryhmän julki tulleet ehdotukset nykyisen liikenteen verotusjärjestelmän osittaisesta korvaamisesta kilometrimaksuilla. Lopullisia ehdotuksia ryhmältä odotetaan vuoden loppuun mennessä.
Ehdotukset ovat herättäneet kovasti kritiikkiä. Laajan gps-pohjaisen järjestelmän rakentaminen olisi kallista ja laskun tästä maksaisivat autoilijat. Ympäristöperusteinkaan maaseutuasumisen suosiminen ehdotuksen mukaisesti ei ole perusteltua. Autojen seurantajärjestelmän luominen nostaa myös esiin perustellun huolen tietosuojasta, järjestelmän tarjoamista mahdollisuuksista liikkumisen rajoittamiseen ja liikenteeltä kerättävien maksujen nostamiseen, mihin muun muassa Petteri Järvinen on ottanut tiukasti kantaa.
Valtiovallan halu ohjata liikennekäyttäytymistä ja taata verotulot myös tulevaisuudessa on ymmärrettävä. Tieliikenteeltä kerätään Suomessa vuosittain lähes 7 miljardia euroa – siksi valtiolla onkin erityinen intressi varjella tätä hyvin lypsävää lehmää.
Uudistusten ei kuitenkaan pitäisi johtaa tieliikenteen ja autoilun nykyistä kovempaan verotukseen, sillä Suomi on jo nykyisinkin yksi Euroopan ankarimmista tieliikenteen verottajista. Sen sijaan autoverosta olisi syytä luopua. Sehän muuten säädettiin aikanaan (v. 1958) tilapäiseksi poikkeuksellisen kireän rahatilanteen vuoksi ja siitä piti luovuttaman heti, ”kun valtiontalous antaa siihen mahdollisuuden”! Autoveron tuotto olisikin syytä korvata auton käytön verotuksella, eli auton hankinnan verotuksesta siirryttäisiin esimerkiksi polttoainevero- ja käyttömaksupohjaiseen järjestelmään.
Tieliikenteen veroja pohdittaessa kannattaisi pitää mielessä muutama yksinkertainen periaate: 1) mitä vähemmän poikkeuksia sääntöihin ja veroperusteisiin tehdään, sitä selkeämpi ja ennakoitavampi järjestelmä on kansalaisille ja yrityksille, 2) mitä uudemmat autot suomalaisilla (ja muilla eurooppalaisilla) on käytössään, sitä vähäpäästöisempiä, pienikulutuksellisempia, turvallisempia ja mukavampia nämä pyhät lehmämme ovat.
Suomessa vuoden 2008 alussa voimaan tulleen ympäristöperusteisen autoverouudistuksen arkkitehti oli silloinen valtiovarainministeri Jyrki Katainen. Rohkea uudistus laski uusien autojen hiilidioksidipäästöjä merkittävästi. Jo aiemmin Suomi joutui muuttamaan ulkomaisten tuontiautojen verotusta – EU:n ja Ari Vatasen kovan työn tuloksena – niin, että ulkomailta auton tuominen oli mahdollista muutenkin kuin muuttoautona. Uudistukset tällä saralla olisivat nytkin tervetulleita.
Maailma on muuttunut ja EU:n sisällä vapaa liikkuvuus on tullut yhä tärkeämmäksi osaksi kansalaisten arkea. Autosta on tullut tavallinen kestokulutushyödyke, joiden on liikuttava helposti kansalaisten mukana ja joiden markkinat ovat tulleet Euroopan laajuisiksi. Netistä löytyy todellinen, niin autojen ostajia kuin myyjiäkin hyödyttävä eurooppalainen käytettyjen autojen sisämarkkina. Kunpa byrokratia vain seuraisi perässä!
Oma kokemukseni kertoo, ettei näin vielä ole. Muutimme kumppanini kanssa Suomesta takaisin Brysseliin marraskuussa 2012. Helsingin visiittimme ajan ranskalaisten appivanhempien tallissa lojunut, jo toista vuosikymmentään aloitteleva VW Golf, haettiin Brysselin kotiin joululomalla. Siitä alkoikin seikkailu, jollaista en ollut uskonut enää pitkälle yhdistyneessä Euroopassa nähtävän. Jokainen valtio on näet halunnut pitää kiinni lypsävistä lehmistään ja omista säännöistään.
Belgian tullille eivät tarjoamamme paperit riittäneet, vaan meidän piti noutaa useita dokumentteja Ranskasta, henkilökohtaisesti asioimalla. Vakuutukset piti siirtää ja puuttuva eurooppalainen vaatimuksenmukaisuustodistus piti tilata valmistajalta. Viiden tullikäynnin, katsastuksen ja autorekisterin jälkeen sain postissa belgialaisen rekisterikilven kotiini – mutta vain yhden. Toinen piti käydä painattamassa itse autokorjaamolla. Kuluja byrokratiaseikkailusta aiheutui yhteensä lähes tuhat euroa ja omaa aikaa kului eri palveluihin jonottamisineen konservatiivisestikin laskien kahden työviikon verran.
Onneksi tähän autojen rekiströintihelvettiin on tulossa muutos. Tällä hetkellä Euroopan parlamentissa on käsittelyssä ehdotus, joka yksinkertaistaisi huomattavasti autojen rekisteröintiä maasta toiseen. Liikkuvuus helpottuisi ja byrokratia vähenisi. Komission vaikutusarvion mukaan vuosittaisia säästöjä voisi koitua jopa 1,4 miljardin euron edestä.
Autoilun verotusta ja hallinnointia on syytä yksinkertaistaa Euroopassa. Lypsäviä lehmiä pitää olla. Autoilu on ymmärrettävästi niistä yksi. Sen verotusta ei kuitenkaan pidä nykyisestä nostaa ja turhasta holhouksesta on tälläkin saralla päästävä eroon.
Antti Timonen on Euroopan parlamentin EPP-ryhmän viestintästrategiayksikön päällikkö.
