SDP:n puheenjohtajan Sanna Marinin tentti torstaina illalla Ylellä oli ehkä normaaliakin kiinnostavampi. Siitä pisteet sekä tentaattoreille että puheenjohtaja Marinille.
Marinin puhe kertoi hyvinvointiyhteiskunnan palveluista kiitollisesta ihmisestä, joka neuvolasta asti on julkisten palveluiden varassa. Totta on, että Suomessa on hyvät julkiset palvelut, kuten niin monessa muussakin EU-maassa. Velkarahalla kustantaen, enemmän tai vähemmän.
Marinin tarkoitus oli huomauttaa, että veronalennusten sijaan meidän tulee kunnioittaa hyvinvointivaltiota. Toimittajan terävä kysymys siitä, että luovatko nämä palvelut sitten talouskasvua, maksavatko itse itsensä takaisin, olikin jo Marinia hämmentävä. Hän toisti pariin kertaan, että toimittaja nyt tulkitsee omalla tavallaan.
Lopulta Marin ajautui palveluita kehuessaan ehdottamaan progression kiristämistä kunnallisvarotuksessa ja alleviivaamaan kesätyötakuuta Suomen kaikille nuorille. Ja viimeisestä osasta toimittaja oivalsi taas, eikös tätä takuuta voi tarjota kaikelle kansalle, valtio siis poistaisi työttömyyden kuten Urpo Leppänen (SMP) jo aikanaan lupasi.
Hieman yllätetyksi Marin tuli myös perin ideologisessa kysymyksessä: Viettekö SDP:tä vasemmalle? Marin vastasi aluksi, ettei puolue ole keskusjohtoinen, että meitä on moneksi, mistä saattoi ymmärtää, että hän vie vasemmalle mutta osa ei. Sitten SDP:n puheenjohtaja terhakoitui, mitä tässä ihmeellistä, SDP kun on vasemmistopuolue.
Tentti oli rehellisyydessään palkitseva. SDP:n puheenjohtajaa ei voi syyttää populismista, koska hänen julkista sektoria painottavaa puhetta täydensi valmius veronkorotuksiin. Marinin edeltäjä Antti Rinne ei hänkään kuulu Lipposlaisiin. Erkki Tuomiojan muistelmissa on poimittavissa sielä täältä Antti Rinne, joka hakee Paavo Lipposelle haastajaa.
Mutta Rinne on ay-taustainen. Siellä, vastoin kuin ehkä osa oikeistosta ymmärtää, kovan retoriikan ulkopuolella ymmärretään, että jos yritys voi huonosti, menee huonosti duunarillakin. Viennin tyrehtyminen, ravintoloiden sulkeminen, on ikävää arkea pääluottamusmiehelle, joka joutuu vastaamaan yt-neuvotteluista. Siinä voi syntyä kuva, mistä se raha tulee. Siis tarvitaan talouskasvua.
Kun Marinia kuuntelee, tulee mieleen kysymys, onko SDP:n nuorissa kasvanut tiukka vasemmistolainen sukupolvi, jonka mielestä Suomessa veroja pitää nostaa ja velkaa voidaan ottaa lisää sekä julkisen sektorin roolia kasvattaa. Eli että hyvinvointiyhteiskunta on vasta puolitiessään, että sosiaalidemokratian sijaan me ollaan sosialisteja. Ja ylpeitä siitä.
