Venäjän hallinto piirtää kansan rajoja uudelleen. Venäjän nykyiset vallanpitäjät ovat 2000-luvun kuluessa kohottaneet perinteiset, konservatiiviset arvot venäläisyyden ytimeksi. Yhteisten arvojen kannattajia osoitetaan asuvan myös Venäjän valtion rajojen ulkopuolella, kuten Krimillä, ilmenee Helsingin yliopiston väitöstutkimuksesta.
Sen mukaan vallanpitäjät haluavat samalla sulkea vääränlaisia kansalaisia venäläisyyden ulkopuolelle muun muassa listaamalla ’ulkomaisia agentteja’ tai määrittelemällä tiettyjä identiteettejä, uskontoja tai seksuaalisuutta ’ei-perinteisiksi’.
Tutkimus korostaa, että Venäjän presidentin puheissa hylättiin 2000-luvulla asteittain ajatus yhteisestä eurooppalaisesta arvopohjasta.
– Nyt Venäjän poliittinen johto haluaa osoittaa, että esimerkiksi vaatimukset demokratiasta tulevat ulkopuolelta, toteaa väitöskirjatutkija Veera Laine tiedotteessa.
Nationalismia ylläpidetään usein yhdistelemällä valikoivia osia kansallisesta historiasta, ja Venäjällä ’historiallisen totuuden puolustaminen’ on kirjattu vuonna 2020 uudistettuun perustuslakiin valtion tehtävänä. Voitonpäivän juhliminen on tarkasteluajanjaksona tullut yhä keskeisemmäksi osaksi venäläisyydestä kerrottua tarinaa.
– Hallinto korostaa, että Venäjän ’tuhatvuotinen historia’ velvoittaa nykysukupolvia muistelemaan ja kunnioittamaan menneitä. Sallitun muistamisen rajoja vartioidaan kuitenkin tarkasti, Laine kuvaa.
Vallanpitäjien uskottavuus
Hänen mukaansa perinteisiin arvoihin nojaaminen kansan yhtenäisyyden perustelemisessa voi myös nakertaa vallanpitäjien uskottavuutta.
Laine korostaa, että Venäjän poliittinen johto puhuu venäläisyyden ytimessä olevista henkis-eettisistä arvoista materialistisia tärkeämpinä, mutta ei osaa vastata esimerkiksi korruptiosyytöksiin, joita kansalaiset ovat esittäneet viime vuosina yhä painokkaammin.
– Venäjän hallinnon arvostelemista rajoitetaan pelottelemalla ja painostamalla kansalaisia, joten on vaikea tietää, miten syvästi vallanpitäjien tulkinta todella hyväksytään.
Laineen mukaan nykyhallinnon ei voi sanoa voittaneen kamppailua nationalismin luonteesta.
– Nationalismi ei ole yksinkertainen työkalu, jolla hallinto voi pönkittää oikeutustaan kansan silmissä, vaan argumentti, jota voidaan myös haastaa ja joka siksi vaatii jatkuvaa huomiota.
Nationalismi muutoksessa Venäjällä
Krimin liittäminen Venäjään vuonna 2014 sai monet lännessä puhumaan venäläisen nationalismin noususta. Väitöstutkimuksessa osoitetaan, että nationalismin käsitteet ovat tällä hetkellä muutoksessa.
Venäjän presidentti Vladimir Putin on itse kutsunut itseään nationalistiksi. Hän yrittää Laineen mukaan omia kansallismielisten toimijoiden käsitteen ja antaa sille uusia – ja toisinaan uusvanhoja – sisältöjä. Putin puhuu Venäjästä monikansallisena valtiona, jossa etnisillä venäläisillä on muita tärkeämpi, koossapitävä rooli.
– Nationalismin käsitteeseen on 2010-luvulla suhtauduttu Venäjällä vähemmän kielteisesti, mutta vielä on varhaista sanoa, ymmärretäänkö nationalismi laajemminkin niin kuin presidentti sen esittää. Tällaiset innovaatiot voivat kuitenkin olla merkki ylirajaisesta muutoksesta: esimerkiksi Donald Trump kehui vuonna 2018 olevansa nationalisti, Laine muistuttaa.
