Valko-Venäjän viimeviikkoiset presidentinvaalit on todettu läntisissä arvioissa räikeän vilpillisiksi. Maata vuodesta 1994 johtaneen Aljaksandr Lukašenkan turvallisuuskoneiston kovaotteiset toimet vastalauseiden tukahduttamiseksi on tuomittu laajalti.
Suomessa tasavallan presidentti Sauli Niinistön ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunnan (tp-utva) mukaan vaalit eivät olleet vapaat eivätkä oikeudenmukaiset eikä niissä noudatettu demokratian ja oikeusvaltion normeja. Valko-Venäjän viranomaisten vaalikampanjan aikana ja vaalien jälkeen käyttämiä voimakeinoja tp-utva luonnehtii suhteettomiksi.
Uhkana Syyria tai Ukraina 2.0
Yhdysvaltain entinen apulaisulkoministeri David Kramer ja entinen Moskovan-suurlähettiläs Michael McFaul pitävät eri puolilla Valko-Venäjää kuluvan viikon aikana nähtyjä massiivisia mielenosoituksia ja protestilakkoja osoituksena siitä, että kansa haluaa nyt uuden johtajan autoritaarisen ja korruptoituneen Lukašenkan tilalle. Siitä viestii myös oppositioehdokas Svjatlana Tsihanouskajan nostattama poikkeuksellinen innostus.
– Tilanne Valko-Venäjällä on kireä ja epävarma. Hallinto saattaa menettää otteensa vallasta, kuten on jo tapahtunut muissa demokraattisissa läpimurroissa Serbiassa 2000, Georgiassa 2003 ja Ukrainassa 2004, Kramer ja McFaul kirjoittavat NBC Newsin julkaisemassa artikkelissa.
– Voi myös olla, että Lukašenka asettaa erittäin ankaran poikkeustilan, pidätyttää yhä enemmän ihmisiä arviolta 6 700 aiemmin pidätetyn lisäksi ja provosoi lisää verenvuodatusta. Tähän hän näyttää jo valmistautuvan, he sanovat.
Kolmas skenaario on heidän mukaansa se, että Venäjän presidentti Vladimir Putin lähettää Lukašenkan tueksi ”sotilaallista apua”, kuten tapahtui Syyriassa vuonna 2015, tai toteuttaa suoranaisen hyökkäyksen Valko-Venäjälle samaan tapaan kuin Ukrainaan vuonna 2014.
– Menestyksekäs demokratialiike maassa, jolla on niin paljon jaettua kulttuuria ja historiaa [Venäjän kanssa], on uhka Putinin autoritaariselle järjestelmälle, he toteavat.
Kova kovaa vastaan
Lännen ei tulisi Kramerin ja McFaulin mielestä tyytyä seuraamaan sivusta sitä, mitä Valko-Venäjällä tapahtuu.
– Samankaltaiset vaaralliset diktaattorien ja demokraattien väliset pattitilanteet menneisyydessä osoittavat, että lännen varhaiset toimet voivat edistää myönteisesti verenvuodatuksen välttämistä ja ohjata molempia osapuolia kohti rauhanomaista ja demokraattista lopputulosta, he sanovat.
Voimakkaatkaan sanat eivät heidän mukaansa tässä tilanteessa riitä, vaan lännen olisi ryhdyttävä konkreettisiin tekoihin.
– [USA:n ulkoministeri Mike] Pompeon pitäisi ensinnäkin koordinoida Euroopan unionin kanssa pakotteiden välitön palauttaminen Lukašenkalle ja hänen koko hallitukselleen. Vaalien varastamisella ja mielenosoittajien hakkaamisella ja pidättämisellä on oltava seuraamuksensa, he toteavat.
Vladimir Putinille on heidän mielestään syytä tehdä selväksi, että mikä tahansa Venäjän avoin tai peitelty sotilaallinen interventio johtaa ankariin vastatoimiin, joihin sisältyisi muun muassa aiempaa kovempia pakotteita.
He myös kehottavat USA:n ja Euroopan ulkopoliittisia johtajia välitystoimiin, joiden päämääränä olisi Valko-Venäjän rauhanomainen vallanvaihto vallankumouksen tai Venäjän sotilaallisen intervention asemesta.
Erityisen tärkeää on Kramerin ja McFaulin mukaan se, että läntiset poliitikot, kansalaisyhteiskunta ja media seuraavat tarkasti sitä, mitä Valko-Venäjällä on parhaillaan käynnissä.
– Meidän on edelleen keskitettävä huomiomme Valko-Venäjän tapahtumiin ja varmistettava, että vapauden puolesta taistelevat mielenosoittajat tietävät, kummalla puolella barrikadia me seisomme, he painottavat.
