Venäjän hallituksella pitäisi Moskovan Carnegie-keskuksen julkaiseman arvion mukaan olla kaikki edellytykset talouskasvun esteiden poistamiseksi. Käytännössä pääministeri Dmitri Medvedevin johtama hallitus on kuitenkin jähmettynyt seremonialliseksi foorumiksi, jota sekä presidentinhallinto että valtiokapitalistit manipuloivat.
Arvion kirjoittanut toimittaja Aleksandra Prokopenko toteaa tilanteen näyttävän ensi silmäyksellä hyvältä. Budjettiylijäämä on ennätysmäisen korkea, inflaatio historiallisen alhainen, ruplan kurssi on irtautunut öljyn hinnasta ja uusille yrittäjille on tarjolla yhä uusia houkuttimia.
– Kaikki ei silti ole kohdallaan. Talous kasvaa hitaasti, tilastoihin ei luoteta, sosiaalisektoria ei uudisteta, ja joiltain osin se on taantumassa. ”Kansalliset projektit” – Venäjän kehityksen laaja-alainen tiekartta – ovat olemassa vain byrokratian tasolla. Väestö köyhtyy ja odottaa asioiden menevän entistäkin huonompaan suuntaan, Prokopenko kirjoittaa.
Presidentti Vladimir Putin on hänen mukaansa pitkään korostanut nopean talouskasvun tärkeyttä. Vuonna 2012 Putin ilmoitti Venäjän kehitystavoitteiden vaativan, että bruttokansantuote kasvaa vähintään 5–6 prosenttia vuodessa seuraavien kymmenen vuoden ajan. Vuotta myöhemmin talous pysähtyi ja alkoi pian supistua.
Vuonna 2016 Putin edellytti enää kolmen prosentin vuotuista bruttokansantuotteen kasvua vuoden 2020 alusta alkaen. Tämäkin tavoite on Prokopenkon mukaan kovin kunnianhimoinen siihen nähden, että Venäjän keskuspankki ja talouskehitysministeriö pitävät skenaariota kahdenkin prosentin kasvusta erittäin optimistisena.
– Tämänhetkinen ennuste on vähemmän kuin yksi prosentti vuodessa, vaikka öljyn hinta on korkealla, hän toteaa.
Vastuu palautuu Kremliin
Jotta tavalliset venäläiset voisivat kokea presidentti Putinin ja pääministeri Medvedevin heille lupaaman edes kahden prosentin tulotason nousun vaikutukset, Venäjän talouden olisi Prokopenkon mukaan kasvettava noin neljä prosenttia vuodessa.
– Mitään likimainkaan sellaista ei nykyisen talouspolitiikan aikana odoteta, hän toteaa.
– Kasvun esteet ovat hyvin tiedossa: vähäinen kilpailu yksityisten ja valtionyhtiöiden välillä, valtiokapitalistien kasvava ruokahalu, pk-yritystoiminnan alikehittyneisyys, silovikien ja valvontaelinten muodostama uhka sekä tehottomien valtionyhtiöiden suuri osuus [taloudessa], Prokopenko luettelee.
Silovikeilla hän viittaa vaikutusvaltaisiin henkilöihin, joilla on tausta Venäjän turvallisuuselimissä.
– Sen sijaan, että hallitus tavoittelisi kasvua, sen päivittäinen toiminta pelkistyy “kansallisten projektien” paketoimiseen patenttiratkaisuksi, hän sivaltaa.
“Kansallisten projektien” markkinoiminen köyhtyville venäläisille, joiden maksamin veroin nuo projektit rahoitetaan, on Prokopenkon mielestä tuomittu epäonnistumaan, kun talouskasvua ei käytännössä ole.
– Levada-keskuksen mielipidemittauksen mukaan 60 prosenttia venäläisistä katsoo, että kansa ei ole vastuussa hallituksen toimista. Kun kansalaiset eivät halua kuunnella viranomaisia, pr-aseiden teho jää rajalliseksi, Prokopenko toteaa.
Hän pitää ilmeisenä, että vastuun talouden takalukosta joutuu lopulta kantamaan Vladimir Putin.
