Venäjän ja Naton välisen laajamittaisen sotilaallisen konfliktin uhka on Euroopassa tällä hetkellä vaarallisen korkea, saksalainen turvallisuuspolitiikan tutkija Ulrich Kühn arvioi. Konfliktiin johtava eskalaatio voisi hänen mukaansa tapahtua tahallisesti, mutta myös epähuomiossa tai vahingossa.
– Tämä koskee erityisesti Baltiaa, koska alueen puolustaminen on Venäjää selvästi suosivan sotilaallisen tasapainon vuoksi vaikeaa Natolle. Lisäksi Venäjä voisi lietsoa levottomuuksia alueen venäläisvähemmistöjen keskuuteen, Kühn sanoo Carnegie-ajatushautomon vastikään julkaisemassa Baltia-raportissa.
Yksi Naton keskeisistä haasteista on Kühnin mukaan se, että niin Baltiassa olevien joukkojen merkittävä vahvistaminen kuin keskittyminen lähinnä hybridivaikuttamisen torjuntaan saattavat antaa väärän viestin Venäjälle.
– Molempiin lähestymistapoihin voi sisältyä virhearvion ja mahdollisesti eskalaationkin riski. Jos Nato aliarvioi Venäjän muodostaman uhan, liittouma saattaa antaa Moskovalle perusteen testata Naton päättäväisyyttä – kenties jopa sotilaallista voimaa käyttäen. Jos Nato sitä vastoin yliarvioi Venäjän uhan, sen sinänsä hyvää tarkoittavat puolustukselliset toimet voivat johtaa turvallisuusdilemmaan, joka kiihdyttää kilpavarustelua ja lopulta horjuttaa puolustusliiton yhtenäisyyttä, Kühn pohtii.
Hän yhtyy arvioihin, joiden mukaan Venäjän asevoimien harjoittama uhkarohkea uhittelu voisi Itämeren alueella laukaista sotilaallisen eskalaation jopa ennakoimattomasti. Niin voisi käydä esimerkiksi, jos venäläishävittäjä törmäisi tapaturmaisesti Yhdysvaltain laivaston alukseen.
– Naton eurooppalaiset jäsenet saattaisivat mieluiten reagoida välikohtaukseen puolustusliiton puitteissa, mutta Washington todennäköisesti ei. Tämän seurauksena Nato ei vain heikentyisi sisäisen riitelyn vuoksi. Lisäksi USA:n ja Venäjän toimien ja vastatoimien kierre voisi edetä nopeammin kuin monenkeskiset pyrkimykset tilanteen selvittämiseksi ja kriisin rauhoittamiseksi, Kühn sanoo.
Asetelman monimutkaisuutta lisää hänen mukaansa se, että Venäjä hyödyntää yhä aktiivisemmin uuden sukupolven sodankäynnin menetelmiä, kuten kyberiskuja, disinformaatiota ja propagandaa.
“Näitä toimia Natolta tarvitaan”
Menestyksellinen vastaaminen Venäjän omaksumaan sodankäyntitapaan edellyttää Kühnin mielestä Natolta kokonaisvaltaista strategiaa, joka kattaa niin pelotteen ja kriisinsietokyvyn lujittamisen kuin erilaiset riskien vähentämiseen tähtäävät toimet.
Jotta signaalivaikutus Venäjän suuntaan olisi nykyistä selvempi, Naton tulisi Kühnin mielestä pyytää Yhdysvaltoja sijoittamaan Baltiaan yhden maavoimien pataljoonan, jonka osat liitettäisiin kolmeen alueella jo ennestään olevaan monikansalliseen taisteluosastoon. Niiden erityisenä tehtävänä olisi jatkuva rajavalvonta ja -partiointi.
Kühn kehottaa Natoa myös täsmentämään taisteluosastojen roolia tilanteessa, jossa Baltian maissa puhkeaisi sisäisiä levottomuuksia tai Nato-joukot joutuisivat järjestettyjen protestien kohteeksi.
Naton sisäisiä päätöksentekoprosesseja tulisi hänen mukaansa virtaviivaistaa esimerkiksi määrittelemällä ennalta, millaiset sotilaalliset tai poliittiset tapahtumat antaisivat aiheen Baltiassa olevien joukkojen vahvistamiseen. Näin voitaisiin varmistaa, että puolustusliitto kykenee reagoimaan viivytyksettä silloin, kun tilanne sitä edellyttää.
– Liittouman on huolehdittava siitä, että se kykenee siirtämään joukkoja nopeasti, jos vahvistuksia tarvitaan. Sen olisi harkittava myös elintärkeän logistiikkansa ja kuljetusten solmukohtien puolustuksen vahvistamista Länsi-Euroopassa ja sopeutettava logistiikkaansa itäisen Euroopan alueella, Kühn lisää.
Yhteiskuntien kriisinsietokykyä Baltian maissa on Kühnin mielestä syytä määrätietoisesti vahvistaa, jotta Venäjä ei voisi eskaloida tilannetta hybridivaikuttamisen keinoin. Sitä varten hän esittää pohdittavaksi, voitaisiinko resilienssin vahvistamiseen liittyvät kustannukset sisällyttää Naton jäsenmaille asetettuun puolustusmenojen kahden prosentin bkt-tavoitteeseen.
– Liittoutuneiden on torjuttava Baltian maiden venäläisvähemmistöihin kohdistettua Venäjän propagandaa ja disinformaatiota. Liittouman tulisikin harkita Naton ja EU:n yhteistä rahoitusta venäjänkielisille tiedotusvälineille, journalisteille ja sosiaalisen median tileille, Kühn esittää.
Samanaikaisesti Naton on hänen mielestään jatkettava vuoropuhelua Venäjän kanssa ja luotava uudelleen kriisitilanteessa käytettäviä viestintäkanavia mahdollisten välikohtausten ennaltaehkäisemiseksi.
