Useissa läntisissä pääkaupungeissa on tehty viime kuukausina aloitteita, jotka tähtäävät Venäjän ja lännen välisen vastakkainasettelun liennyttämiseen. Ranskan Emmanuel Macron on korostanut Venäjän olevan erottamaton osa ”eurooppalaista perhettä”, ja samansuuntaisia puheenvuoroja on kuultu myös Saksasta.
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on puolestaan toivottanut Vladimir Putinin tervetulleeksi syksyllä järjestettävään G7-kokoukseen.
Putinille jännitteiden liennyttäminen sopisi hyvin, jos se tapahtuisi vuoden 1945 Jaltan sopimuksen hengessä. Aihe oli Putinin mielessään jo vuonna 2015, jolloin hän osallistui YK:n yleiskokoukseen New Yorkissa.
– Hän ylisti silloin voimakkaasti Jaltan järjestelmää siitä, että se oli auttanut ”ihmiskuntaa selviämään viimeisten seitsemän vuosikymmenen myrskyisistä ja ajoittain dramaattisista tapahtumista”, arvostetun European Council on Foreign Relations -ajatushautomon ohjelmajohtaja Nicu Popescu sanoo ECFR:n tuoreessa artikkelissa.
– Hän on sitä mieltä, että koska tämän päivän maailma on turbulentti ja usein dramaattisten tapahtumien ravistelema, annos vanhan koulukunnan hyväksi havaittua geopoliittista lääkettä tekisi sen vakaaksi jälleen. Tämä lääke tarkoittaisi paluuta etupiireihin, joiden lomaan siroteltaisiin jokunen liittoutumaton tai puolueeton puskurivaltio sinne tänne, Popescu toteaa.
Ajankohta keskustelulle ”uudesta Jaltasta” saattaa hänen mukaansa tuntua monen läntisen poliitikon mielestä otolliselta koronakriisistä toipuvassa maailmassa, jossa vakautta kaivataan kipeästi. Jaltan asemesta puhutaan kuitenkin ”uudesta eurooppalaisesta turvallisuusarkkitehtuurista”, sillä sen uskotaan herättävän Neuvostoliiton etupiiriin kuuluneissa maissa vähemmän intohimoja.
”Verinen, sotkuinen ja vaarallinen”
”Uusi Jalta” voitaisiin Popescun mukaan toteuttaa kahdella tavalla. Joko tietyt valtiot tunnustettaisiin epäsuorasti osaksi Venäjän etupiiriä tai niiden edellytettäisiin pysyttäytyvän liittoutumattomina tai puolueettomina. Euroopan uusi etupiirijako olisi hinta, joka lännen olisi maksettava nykyistä paremmista suhteista Venäjään.
Lännessä ajatukseen Putinin visioimasta geopoliittisesta järjestelystä suhtaudutaan hänen mukaansa usein aivan liian sinisilmäisesti ja unohtaen, mitä vuoden 1945 Jaltan sopimus Euroopalle todellisuudessa merkitsi.
– Venäjän johtajan kuvaukset Jaltasta suurvaltojen järjestäytyneen, siistin ja (useimmiten) vastuullisen vuorovaikutuksen aikana ovat illuusiota. Vanha Jalta ei ollut siisti eikä järjestäytynyt – se oli verinen, sotkuinen ja vaarallinen, Popescu sivaltaa.
– Neuvostoliittolaiset pystyivät muuttamaan vuoden 1945 Jaltan sopimuksen todellisuudeksi vain lähes vuosikymmenen kestäneen stalinistisen väkivallan ja suunnattomien voimavarojen kautta. Pienen Liettuan alistaminen täyteen neuvostokontrolliin kesti yhdeksän vuotta ja vaati 30[nbsp]000 kuolonuhria. Länsi-Ukrainassa Neuvostoliiton operaatio vastarinnan kukistamiseksi vei vuosia ja vaati 45[nbsp]000 uhria. Kuolonuhrien määrä Länsi-Ukrainassa ja Liettuassa oli väkilukuun suhteutettuna niin suuri, että nykyhetken Syyria ja Irak näyttävät niihin verrattuna suhteellisen vakailta, hän toteaa.
Venäjä tuskin pysäyttäisi etenemistään
Käsitystä, jonka mukaan liittoutumattomien tai puolueettomien valtioiden muodostama puskurivyöhyke lännen ja Venäjän välissä edistäisi Euroopan vakautta ilman suoranaisia etupiirejä, Popescu pitää naiivina.
– Siinä, missä moni lännessä hahmottaa Ukrainan tai Moldovan liittoutumattomuuden lopulliseksi päämääräksi ja hyväksi pohjaksi vankalle ja vakaalle suhteelle Venäjään, Moskovalle liittoutumattomuus on vain askel kohti suurempaa vaikutusvaltaa naapureihinsa, Popescu sanoo.
EU ja Nato voivat pysäyttää laajentumiskehityksensä, jos jäsenvaltiot niin päättävät. Sen sijaan Kreml tuskin malttaisi jäädyttää johtamansa Euraasian talousunionin tai Kollektiivisen turvallisuuden sopimusjärjestön laajentamista kohti länttä, mikäli tilaisuus siihen tarjoutuisi.
