LähiTapiolan teettämän Arjen katsaus –kyselyn mukaan 38 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että järjestelmän pohja pitää. Joka kolmas vastaaja empii, eikä osannut sanoa pohjasta mitään.
Kyselyn pessimistien suuri määrä on yllättävää. Etenkin nuoret sekä parhaimmassa työiässä olevien alle 55-vuotiaiden joukossa epäusko eläkejärjestelmän kestävyyteen on suurinta. Eniten epäilijöitä oli 35-44–vuotiaissa vastaajissa. Heistä kestävyyttä epäili 46 prosenttia.
Nuorilla usko eläkejärjestelmää kohtaan on selvästi suurempaa kuin vanhemmilla, etenkin eläkeläisillä. Tämä kävi ilmi myös Eläketurvakeskuksen (ETK) keväisessä Eläkebarometrissa.
Kyseisen barometrin kyselystä kuitenkin ilmenee, että kaikissa ikäryhmissä enemmistö sekä luottaa järjestelmään että uskoo sen kykyyn maksaa eläkkeitä myös tulevaisuudessa.
– Kansa luottaa eläkejärjestelmään (71 % eläkebarometrissa) ja uskoo eläkkeiden maksuihin tulevaisuudessa (64 % eläkebarometrissa), mutta ei usko järjestelmän olevan kestävällä pohjalla (38 % Arjen katsauksessa), LähiTapiolan yksityistalouden ekonomisti Hannu Nummiaro sanoo.
Hän kuitenkin huomauttaa, että eri lailla muotoiltujen kyselyiden tulkinta voi vaihdella, vaikka kysymyksellä periaatteessa samaa tarkoitettaisiin.
– Luulen, että tässä ero syntyy siitä, että eläkkeen uskotaan jatkossakin tarjoavan perusturvan, mutta rahoituksen epävarmuuden arvioidaan voivan johtaa eläkkeen ostovoiman laskuun tulevaisuudessa, Nummiaro arvelee.
Kestävyyden parantamiseksi keinoksi tarjotaan eläkekattoa ja säästämistä
LähiTapiolan kyselyssä suosituin keino itse eläkejärjestelmän kehittämiseksi oli eläkekatto eli suurten eläkkeiden rajoittaminen jollekin kohtuulliselle tasolle.
– Eläkekatto tuntuu nousevan säännöllisesti esiin eläkekeskustelussa, esimerkiksi ETK on selvittänyt sitä viimeksi vuosina 2015 ja 2009. Selvästi isot eläkkeet aiheuttavat eriarvoisuuden tunnetta, etenkin kun isoja eläkkeitä saavat ovat jo valmiiksi vauraita. Toistaiseksi kuitenkin eläkejärjestelmän periaatetta, että eläkettä kertyy samoin säännöin kaikilla ansiotulotasoilla, ei ole haluttu kyseenalaistaa, Nummiaro sanoo.
Nykyisin tulo- ja eläke-eroja on kavennettu yli 47[nbsp]000 euron vuosieläkkeiden osalle. Raippaveroksi sanottu lisävero on 5,85 prosenttia. Vaikka veroon on kohdistunut paljon kritiikkiä, LähiTapiolan kyselyssä se oli kolmanneksi suosituin keino eläkejärjestelmän kehittämiseksi.
Raippaveroa suosituimmaksi kehittämiskeinoksi suomalaiset tarjoavat vapaaehtoisen eläkesäästämisen tukemisen. Nummiaron mukaan uusi osakesäästötili on hyvä esimerkki siitä, miten vapaaehtoista eläkesäästämistä voi tukea.
– Kyselyn mukaan kuudesosa suomalaisista kannattaa mahdollisuutta maksaa lakisääteistä eläkemaksua isompaa summaa eläkeyhtiöille, jotka voisivat tehokkaasti hoitaa heidän omia eläkesäästöjään samassa sijoitusprosessissa kuin lakisääteisiä varoja.
– Eläkeyhtiöiden toimilupa kuitenkin taipuu vain lakisääteisen eläketurvan puskurivarojen hoitoon, mutta palkasta voi automaattisesti ohjata osan sijoitustuotteita tarjoavan vakuutusyhtiön kanssasijoituksiin tai rahastoihin. Keinoista omaehtoinen säästäminen on kuitenkin helpommin tehtävissä, ja siten sillä voi varmimmin vaikuttaa suoraan omaan talouteen, Nummiaro selittää.
Kyselyn ei-eläkeläisistä vastaajista 39 prosenttia kertoi säästävänsä eläkeaikaa varten. Vastaajista 56 prosenttia sanoi, ettei säästä erityisesti eläkeaikaa silmällä pitäen.
Vasta näiden kehitystoimien jälkeen suomalaiset ovat valmiit turvautumaan perinteisempiin eläkejärjestelmän kestävyyden pönkittämistoimiin, kuten eläkeiän nostoon, eläkemaksujen nostoon ja eläkkeiden leikkauksiin.
– Eläkkeiden leikkaus on odotetusti vähiten suosittu keino eläkejärjestelmän kestävyyden kohentamiseksi. Eläkkeiden pienentäminen on siis sekä suosituin että vihatuin keino, kun eläkekatolla haluttaisiin rajata isoja eläkkeitä, mutta keskimääräisesti eläkkeistä ei haluta tinkiä. Käytännössä eläkekaton tuomat säästöt olisivat kuitenkin suhteellisen pieniä, ellei kattoa aseteta aika alas, joten tiukan paikan tullen tällä polulla myös keskimääräisten eläkkeiden ostovoimaa luultavasti päädyttäisiin leikkaamaan, Nummiaro arvioi.
Nummiaro muistuttaa, että kansantalouden tuotantoa ja huoltosuhdetta parantamalla voidaan parantaa myös eläkejärjestelmän kestävyyttä.
– Työllisyysasteen nostaminen on keinoista yleisimmin esillä. Uusin eläkejärjestelmän uhka on syntyvyyden aleneminen, mutta siihen voidaan pyrkiä vaikuttamaan perhepolitiikalla. Myös maahanmuutolla voidaan pyrkiä korjaamaan heikkoa huoltosuhdetta. Lisäksi osaamisen ja kilpailukyvyn nostaminen sekä uusien ideoiden ja tuotteiden keksiminen vahvistaisi taloutta ja sen kykyä pitää eläkejärjestelmä ja julkinen talous tukevasti pystyssä, hän sanoo.
