Työvoiman liikkuvuus on monella tapaa yksilön, yhteiskunnan ja talouden kannalta hieno ja arvokas mahdollisuus. Tärkeää on kuitenkin taata, että liikkuvilla työntekijöillä ja eri maissa ja eri työntekijöillä uransa tehneillä pysyy ja kertyy tästä huolimatta riittävä sosiaaliturva.
Ihmisten mahdollisuus hakeutua töihin muihin jäsenmaihin on tärkeä voimavara erilaisen tarvittavan osaamisen saamiseksi yritysten käyttöön. Se tuo myös mukanaan uudenlaista osaamista silloin, kun ihmiset palaavat takaisin kotimaahansa.
Lisääntyneen liikkuvuuden seurauksena meillä on yhä useampia ihmisiä, joiden palkka-, eläke-etuudet, työsuhdeturva ja terveyspalveluetuudet muodostuvat yhä sekavammasta ja hajanaisemmasta eri jäsenmaissa julkisella ja yksityisellä sektorilla työntekijänä ja yrittäjänä hankitusta kokonaisuudesta. Etuudet ovat tällä hetkellä huonosti siirrettävissä valtiosta toiseen, niiden kattavuus on puutteellista ja yhteensovittaminen hankalaa ja riittämätöntä. Yhä suurempi joukko ihmisiä uhkaa jäädä vaille jo maksamiaan etuuksia ja sen seurauksena täysin riittämättömän sosiaaliturvan varaan.
Lähetettyjen työntekijöiden ja työntekijöiden, joiden työn kuvaan kuuluu matkustaminen eri EU-maissa, kuten rekkakuskien, sosiaaliturvan säännöistä on tärkeä sopia yhdessä. Yhtenäiset säännöt sosiaaliturvasta ovat niin ikään tärkeää muun muassa kansainvälisten yritysten työntekijöille ja kansainvälisesti liikkuville yliopistojen tutkijoille. Kun ihmiset liikkuvat, myös heidän etuuksiensa on liikuttava.
Seuraavalla vaalikaudella tulee hyväksyä sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisasetus. Asetuksen on määrä luoda tiiviimpi yhteys sosiaaliturvamaksujen maksamispaikan ja etuuksien nostamispaikan välille. Tällä on merkitystä esimerkiksi tilanteessa, jossa henkilö haluaa lähteä toiseen jäsenmaahan työnhakuun menettämättä työttömyyskorvauksiaan. Lisäksi määritellään vastuu työttömyyskorvauksista raja-alueilla, joissa työntekijä asuu pääsääntöisesti yhdessä maassa, mutta kulkee päivittäin rajan yli toiseen jäsenmaahan töihin.
Eläkeratkaisut ovat ja niiden tulee olla jatkossakin pääosin kansallisia. Mutta sen lisäksi tarvitsemme myös yleiseurooppalaisen eläkemallin sekä terveys- ja sosiaalivakuutusmallin vaihtoehtoja, joihin EU-alueella liikkuvat työntekijät ja heidän työnantajansa voivat vähäisellä byrokratialla ja joustavasti liittyä ja taata näin eri elämäntilanteissa riittävän tulotason. Maksettujen sosiaaliturvaetuuksien tulee jatkossa olla täysin siirrettävissä eri EU-jäsenvaltioiden välillä ilman, että ne vähentävät muista maista saatavia etuuksia.
Sosiaaliset kysymykset kuuluvat vain pieniltä osin EU:n toimivaltaan. Vastuu työttömyysturvasta ja muista sosiaalituista on jo tällä hetkellä pääosin jäsenmailla. EU-lainsäädännöllä tulisi kuitenkin jatkossa velvoittaa jokainen jäsenvaltio takaamaan riittävät sosiaaliset palvelut ja perusturva jokaiselle kansalaiselle. Tarvitsemme EU-alueella yhteisesti sovitut ja valvotut pelisäännöt, joilla taataan esimerkiksi hyvä ja korkea työsuojelun ja -ehtojen taso. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että jokaisessa maassa olisi samat palvelut tai samansuuruinen perusturvan taso.
Näin pidetään huolta, että työmarkkinoilla kilpaillaan samoilla säännöillä ympäri EU:n. Epäreilu kilpailu satuttaa myös suomalaisia yrityksiä: ei ole kenenkään etu, että kilpailutuksen voittaa osaamisen ja laadun sijasta yritys, joka esimerkiksi polkee työntekijöiden oikeuksia ja työolosuhteita tai laiminlyö tuoteturvallisuuden.
Sääntöjen valvomisessa Euroopan työviranomainen on erityisen merkityksellinen työvoiman rajat ylittävän liikkuvuuden lisääntyessä. Työviranomainen tulee tarjoamaan operatiivista ja teknistä apua mm. tarkastusten toteuttamiseksi ja edistämään kansallisten viranomaisten välistä yhteistyötä erityisesti kiistatapauksissa. Lisäksi se tulee edistämään sosiaalisten oikeuksien noudattamista ja pimeän työn kitkemiseksi.
