Maria oli hammashoitaja. Hän oli ahkera työssään ja halusi pyrkiä eteenpäin. Koska työnantaja havaitsi, että Maria on ahkera ja vastuuntuntoinen, työnantaja halusi antaa hänelle lisää vastuuta. Työnantaja oli sitä mieltä, että Maria voisi ottaa vastuun 1– 3-vuotiaiden hammastarkastuksista. Korvaukseksi tästä työnantaja esitti 40 euron lisää kuukausipalkkaan. Mitä mieltä olet? Onko tämä kohtuullinen korvaus lisävastuusta?
Suomessa on poikkeuksellisen suuri julkinen sektori.
Julkisen sektorin menot ovat 54 prosenttia bruttokansantuotteesta, siis kaikesta, mitä tuotamme. Edellinen esimerkki kuvaa sitä, miten julkisella sektorilla on totuttu toimimaan: jos joku on vähän toista ahkerampi, siitä annetaan vain nimellinen korvaus. Oletetaan, että pelkkä velvollisuudentunto riittää.
Se on ongelma. Jos joku on toista ahkerampi ja kantaa vastuuta, siitä pitäisi palkita. Maria olisi 40 euron lisän sijaan ansainnut ainakin 500 euroa lisää, että hän ottaa enemmän vastuuta.
Ahkeria hoitajia Suomessa riittää. Ruotsissa on lisätty kilpailua hyvinvointipalveluissa ja työmarkkinoiden toiminnassa. Kun terveydenhoitajat ovat itse alkaneet neuvotella palkoista, palkat ovat alkaneet nousta. Näin tapahtuisi Suomessakin, jos hyvinvointialat vapautettaisiin kilpailulle.
Oletamme usein, että joustavat työmarkkinat tarkoittaisivat sitä, että ihmisten pitäisi vain joustaa alaspäin palkoissa. Tämä on se harha, mitä ammattiyhdistysliike yrittää pitää yllä.
Ammattiliittojen motiivi on tosiasiassa puhtaan itsekäs: ne pitävät myyttiä yllä riistääkseen työntekijöitä ja pönkittääkseen omaa valtaansa ja vaurauttaan. Ammattiliitot ovat Suomessa merkittävimpiä omistajia, kun otetaan huomioon se, että ne käyttävät omistusvaltaansa vieläpä eläkeyhtiöiden kautta. He omistavat valtavan määrän kiinteistöjä, joiden omistusta me veronmaksajat rahoitamme erilaisten tukien kautta. Lisäksi he ovat omistajia jopa terveyspalvelubisneksessä.
Ammattiliittojen johtajat ovat Suomessa niitä, jotka ovat oikeasti rikkaita.
Ammattiliittojen asema perustuu valheeseen: siihen, että työntekijän palkka olisi riippuvainen ammattiliittojen neuvottelemista palkoista. Se ei pidä paikkaansa. Työntekijän palkka perustuu puhtaasti siihen, miten ahkera ja vastuuntuntoinen hän on, ja kuinka paljon asiakkaat ovat valmiita maksamaan hänen hyvästä työpanoksestaan. Hyvistä työntekijöistä on aina puute – vastuun kantamisesta pitää maksaa. Tämän tiedän työnantajana erittäin hyvin.
Meidän pitää muuttaa tapaamme ajatella. Suomalainen yhteiskunta on muuttunut liian sosialistiseksi. Meille on syötetty ajatusta, että ylhäältä käsin määrättäisiin, mikä on oikea palkka ihmiselle. Se johtaa siihen, että parempaan pyrkimisestä ei palkita. Jos joku työntekijä yrittää kehittää itseään, ottaa enemmän vastuuta, ja työskennellä ahkerammin, siitä ei juuri palkita.
Meidän pitäisi – päinvastoin – palkita kaikesta itsensä kehittämisestä ja vastuun ottamisesta. Joustavat työmarkkinat tarkoittavat sitä, että ylhäältä käsin ei määrätä, mikä on ihmiselle oikea palkka. Joustavat työmarkkinat tarkoittavat sitä, että hyvälle, ahkeralle, itseään kehittävälle ja vastuuta kantavalle työntekijälle maksetaan huomattavasti aiempaa enemmän palkkaa.
Maria kävi ulkomailla kouluttautumassa. Hän oli valmis ottamaan entistä enemmän vastuuta. Tästä hänelle oltiin valmiita tarjoamaan vain 40 euroa kuukaudessa lisää palkkaa. Itse olisin ollut valmis maksamaan 500 euroa enemmän arvokkaan työntekijän panoksesta.
