Professori Mats Brommelsin raportissa ehdotetaan, että valtio vastaa rahoituksesta ns. kapitaatioperusteella ottaen huomioon väestön ikärakenteen ja sairastavuuden. Valtio myös määrittelisi, mitkä palvelut otetaan valinnanvapauden piiriin ja millä perusteella voi päästä palveluntuottajaksi. Valtio päättäisi niin ikään palveluiden tuottajien korvausperiaatteista ja asiakasmaksuista.
– Valtion vahva rooli rahoituksessa ja ohjauksessa on myönteistä. Tehyn mukaan samalla tulee määritellä tarkasti ns. palvelulupaus eli mitä palveluita valinnanvapauden piiriin kuuluu ja miten niitä julkisista varoista kustannetaan, sanoo Tehyn puheenjohtaja Rauno Vesivalo (sd.).
Työryhmä esittää neljää vaihtoehtoista mallia valinnanvapauden toteuttamiseksi.
– Malleja pitää arvioida siltä kannalta, miten hyvin ne vastaavat sote-uudistuksen alkuperäiseen tavoitteeseen parantaa hoitoon pääsyä ja saada perusterveydenhuolto toimivaksi. Tehy vaatii, että ensin korjataan heikoimmat kohdat eli keskitytään perusterveydenhuoltoon. Valinnanvapauden laajentaminen erikoissairaanhoitoon voidaan toteuttaa vasta prosessin seuraavassa vaiheessa soveltuvin osin, sanoo johtaja Kirsi Sillanpää Tehystä.
Tehyn mielestä valinnanvapauteen liittyy myös ongelmia. Myönteistä on, että maksuista tulee kiinteitä, mikä lisää ennustettavuutta. Samalla on Tehyn mukaan kuitenkin huolehdittava siitä, että maksutaso ei estä monisairaiden tai pienituloisten hoitoon pääsyä.
Tehy on huolissaan myös kokonaiskustannusten pysymisestä kurissa, jos osaoptimoinnille jää edelleen tilaa, eikä järjestelmä perustu väestöstä ja sen terveydentilasta lähteviin tarpeisiin. Terveyspalveluilla on erityisluonne verrattuna muihin palveluihin. Niiden kysynnän kasvu ei ole mielekäs yhteiskunnallinen tavoite.
