Kuntavaalit käydään 293 kunnassa, mutta yhtä hyvin voisi sanoa, että meillä käydään kolmen kerroksen kuntavaalit. Tarkastellaan tätä tarkemmin numeroiden valossa.
Mutta ensiksi, kuntavaalien suurin ilonaihe on ollut se, että ehdokasmäärä kääntyi kasvuun. Ehdolla on yli 2 000 ihmistä enemmän kuin neljä vuotta sitten. Kasvua on kuusi prosenttia. Huonoa on se, että niin naisten kuin nuorten osuus ehdokkaista laski. Puolueille kuntavaalit ovat jäsenten ja aktiivien rekrytointia, joten on hyvä, että yhteisten asioiden hoitaminen kiinnostaa ja että politiikassa mukana olevien määrä kasvoi.
Palataan noihin kolmeen kerrokseen, kolmeen eri markkinaan.
Tarkastelen niitä yhdistämällä äänioikeutettujen määrän ja sen kehityksen kunnittain e2 Tutkimuksessa tutkijana työskentelevän Jussi Westisen tuoreessa Politiikka-lehden artikkelissa tekemiin havaintoihin puolueiden kannatuksesta kuntakoon mukaan. Noin tusinan kunnan kohdalla Westisen käyttämän kuntakokojaottelu poikkeaa jaosta äänioikeutettujen määrän perusteella. Se tarkoittaa, että näiden kuntien puoluekannatus on ”väärässä lokerossa”.
Kasvumarkkina
Yhdeksän Suomen suurinta kaupunkia (Helsinki, Espoo, Tampere, Vantaa, Turku, Oulu, Jyväskylä, Kuopio ja Lahti) kasvavat ja ne muodostavat yhdessä 1,8 miljoonan äänioikeutetun markkinan. Näissä kuntavaaleissa äänioikeutettujen määrä on lähes 84 000 suurempi kuin neljä vuotta sitten. Kasvua on 5 prosenttia.
Suuret kaupungit ovat korostetun tärkeitä muutamalle puolueelle. Kokoomus sai niistä viime kuntavaaleissa 47 % äänistään (noin 252 000), vihreät 63 % (noin 200 000) ja vasemmistoliitto 46 % (noin 103 000). Sdp:n äänipotista niiden osuus on 35 % (noin 172 000).
Suurten kaupunkien kasvu on näkynyt myös niistä annetun äänipotin tasaisena kasvuna.
Viime kuntavaaleissa suurissa kaupungeissa annettiin lähes 96 000 ääntä enemmän kuin vuoden 2012 kuntavaaleissa. Ottaen huomioon äänioikeutettujen ison kasvun voi jaossa olevan äänipotin olettaa kasvavan taas näissä vaaleissa kymmenillä tuhansilla äänillä.
Vakaa markkina
Seuraavaan ryhmään kuuluu 73 keskisuurta kaupunkia, joissa on 10 000 – 65 000 äänioikeutettua. Suurin on 84 000 asukkaan Pori ja pienin vajaan 13 000 asukkaan Ulvila.
Yhteensä näissä keskisuurissa kaupungeissa asuu 1,82 miljoonaa äänioikeutettua. Äänioikeutettujen määrä on pysynyt käytännössä ennallaan – kasvua neljän vuoden takaiseen tilanteeseen on vain 0,7 prosenttia.
Joukkoon mahtuu voimakkaasti kasvavia kaupunkeja, kuten Sipoo, Kempele, Järvenpää tai Nurmijärvi. Isoja menettäjiä ovat sen sijaan sellaiset paikkakunnat kuin Imatra, Jämsä, Kauhava, Kemi, Pieksämäki, Savonlinna ja Varkaus.
Tässä segmentissä markkinajohtaja on Sdp. Keskisuuret kaupungit toivat viime kuntavaaleissa 51 % puolueen äänistä (noin 252 000). Kokoomus sai äänipotistaan 41 % näistä kunnista (217 000 ääntä), perussuomalaiset 47 % (noin 107 000). Keskustalle näiden kuntien osuus oli 46 % puolueen äänistä (209 000 ääntä).
Viime kuntavaaleissa keskisuurissa kaupungeissa ääniä annettiin noin 5 400 enemmän kuin vuonna 2012. Pienimääräistä äänipotin kasvua, joitakin tuhansia, on odotettavissa tälläkin kertaa.
Kutistuva markkina
Viimeiseen ryhmään kuuluu yhteensä 211 alle 10 000 äänioikeutetun kuntaa. Niissä asuu yhteensä 836 000 äänioikeutettua. Ja kuten tuossa yllä totesin, tusina näistä kunnista (kuten vaikka Lieksa ja Eurajoki) kuuluisi asukasluvun perusteella tehdyssä jaossa noiden keskisuurten kaupunkien joukkoon.
Näissä pienissä kunnissa äänioikeutettujen määrä on vähentynyt neljässä vuodessa vajaalla 26 000:lla. Isoimmat kuntakohtaiset miinukset ovat 10 prosentin luokkaa.
Äänioikeutettujen määrä on kasvanut tästä joukosta vain 25:ssä kunnassa.
Kiistaton markkinajohtaja tässä segmentissä on – yllätys, yllätys – keskusta. Noin joka kolmas ääni näissä kunnissa annetaan keskustalle. Viime kuntavaaleissa puolue sai 37 % äänistään näistä kunnista (167 000 ääntä).
Viime kuntavaaleissa näissä pienkunnissa annettiin noin 24 000 ääntä vähemmän kuin vuonna 2012. Alenevan trendin voi olettaa jatkuvan johtuen a) äänioikeutettujen määrän laskusta ja b) äänioikeutettujen ikärakenteesta.
Iän karttuessa myös äänestysaktiivisuus laskee. Viime kuntavaaleissa vilkkaimmin äänestivät 75-vuotiaat (noin 75 %). Heitä kymmenen vuotta vanhemmista äänesti enää joka toinen. Yksi näiden kuntavaalien kiinnostavista ilmiöistä on se, että siirtyykö tuo äänestysvilkkauden huippu nyt neljä vuotta vanhempiin 79-vuotiaisiin. Supistuisiko äänimäärä nyt jollain 30 000-40 000:lla?
Mitä merkitystä tällä markkinatiedolla sitten on?
Tämä ymmärrys on yksi tekijä arvioitaessa sitä, että miten niissä kuntavaaleissa oikein kävikään. Vaihtuuko eri segmenteissä markkinajohtaja? Perussuomalaiset todennäköisesti haastaa Sdp:n keskisuurissa kaupungeissa ja keskustan pienkunnissa. Kokoomus ja vihreät taas taistelevat herruudesta useimmissa suurimmista kaupungeista.
Tosiasiassa näiden(kin) kuntavaalien kiinnostavinta antia tulee olemaan eri puolueiden omalle vaalitulokselleen antama merkitys. Miksi me voitimme, miksi me hävisimme? Kiinnostavaa on se, että mitä tuloksesta luvataan oppia ja miten kuntavaalien yleispoliittista merkitystä spinnataan.
Osa tyytyy varsin pintapuoliseen spinnaukseen tai osa vanhoihin, ikivihreisiin meriselityksiin, kuten siihen, että viestimme ei tavoittanut. Oppositiopuolueet julistavat vaalituloksen kansalaisten arvioinniksi hallituksen tekemisistä ja tekemättä jättämisistä.
Eri puolueiden strategit tarkastelevat eri segmenttien kehitystä. Uskoisin, että eräässä puolueessa nämä strategit aprikoivat nyt mielessään, että kuinka kauan ja millä hinnalla kannattaa pitää kiinni ilmaherruudesta alati vain supistuvassa markkinassa.
