Aki Harjun mukaan Pohjois-Suomen kaivoksiin liittyvä julkinen keskustelu on näyttäytynyt viime vuosina taloudellisten mahdollisuuksien ja ympäristöllisten uhkien vastakkainasetteluna.
– Kaivosteollisuuden mediakäsittelyssä on painotettu erityisesti kaivosten aluetaloudellisia vaikutuksia ja alan valvontaan liittyviä epäkohtia. Vastakkaisuus on tuottanut käsittelyyn polarisaatiota ja mustavalkoisia tulkintoja, hän toteaa väitöstiedotteessaan.
Harju analysoi väitöstutkimuksessaan Talvivaaran ja Kevitsan kaivosten mediajulkisuutta. Työssä on selvitetty, millaisia hallitsevia tulkintoja kaivosteollisuudesta on mediassa esitetty, ja miten nämä tulkinnat ovat yhtäältä heijastaneet ja toisaalta rakentaneet yhteiskuntaa. Tutkimuksen aineisto väittelijä keräsi Helsingin Sanomista, Kalevasta, Lapin Kansasta ja Kainuun Sanomista. Aineisto kattaa vuodet 2009, 2012 ja 2015. Keskeisimpänä metodina on käytetty kehysanalyysia.
Tutkimus osoitti, että pohjoisen kaivoksia tarkasteltiin erityisesti vastakkaisten talouden ja ympäristön pääkehysten kautta. Kehyksiä käytettiin kirjoittelussa lähes yhtä paljon.
Harjun mukaan ympäristö- ja talousnäkökulmien soveltamisessa oli selviä lehti- ja kaivoskohtaisia eroja.
– Kevitsaa käsiteltiin useimmiten taloudellisesta näkökulmasta, kun taas Talvivaaraan liittyvässä kirjoittelussa ympäristönäkökulma oli suosituin. Talvivaaran ongelmat ja niiden julkinen käsittely aiheuttivat sen, että Kainuun kaivoksesta muodostui viimeistään vuonna 2012 lyömäase, jolla koko toimialaa pyrittiin parjaamaan julkisesti.
Tutkimuksen mukaan suhteellisesti eniten kaivostoiminnan ympäristövaikutuksia käsiteltiin Helsingin Sanomissa ja vähiten Lapin Kansassa.
Helsingin Sanomat käytti kaivoskirjoittelua useimmin yhteiskunnallisten epäkohtien julkituontiin.
– Erityisesti Talvivaaran kielteiset tapahtumat kytkettiin poliittiseen ja hallinnolliseen kontekstiin, jolloin ongelmista syytettiin etenkin valvojia, ja valvonnan väitetyille laiminlyönneille etsittiin poliittisia motiiveja. Toisaalta lehti tarkasteli kaivosteollisuutta muita useammin myös lähialueen asukkaiden ahdingon kautta, Harju kertoo.
Maakuntalehdissä kaivosten myönteisiä talousvaikutuksia käsiteltiin usein paikallisen elinkeinoelämän kautta.
– Lehdissä esimerkiksi suojeluvaatimusten katsottiin monin paikoin estävän talouskasvun, ja suojelua ja tiukempia pelisääntöjä alalle vaatineet tahot tuomittiin herkästi taannuttajiksi, Harju kuvailee.
Tutkimuksessa tarkasteltiin myös kaivosten mediakäsittelyssä tapahtuneita muutoksia. Analyysi osoitti, että suurimmat muutokset tapahtuivat Talvivaaran käsittelyssä. Aloitusvuotenaan kaivoksen saama julkisuus oli erittäin myönteistä, ja kaivosta tarkasteltiin ylivoimaisesti eniten taloudellisesta näkökulmasta. Myöhemmin päähuomion kohteeksi nousseet toiminnan ympäristövaikutukset kiinnostivat alkuvaiheessa vain harvaa.
Talvivaaran myöhemmät tapahtumat ja niiden julkinen käsittely rapauttivat Harjun mukaan kaivosalan yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä, mikä heijastui Kevitsan kohteluun. Kaivos joutui aloittamaan toimintansa tilanteessa, jossa alan haittoja ja hyötyjä arvioitiin selvästi aiempaa tiukemmin reunaehdoin. Vielä vuonna 2012 maineensa pahoin mustannut Talvivaara sääteli pitkälti myös Kevitsan julkisuuskuvaa.
– Kaivosteollisuuden yleisen kiinnostavuuden hiipuessa Talvivaaran ohjausvaikutus väheni. Siten Kevitsan mediahuomio kehittyi aiempaa myönteisempään suuntaan: talouskehyksen osuus kasvoi ja ympäristökehyksen osuus laski, Harju kertoo.
Hänen mukaansa kaivosjulkisuuden kaksijakoisuus sekä ympäristö- ja talousnäkökulmien vastakkaisuus johtuivat pitkälti toimijoiden kohtaamattomuudesta.
– Erityyppisiä määrittelijöitä koottiin samaan julkisuustilaan varsin laiskasti. Tekijän mukaan median omaksuma yhden totuuden logiikka vaikeutti toimialan kielteisten ja myönteisten vaikutusten arviointia. eskusteluyhteyksiä aidosti avaamalla media voisi edesauttaa paitsi elinkeinojen ja intressien myös päättäjien ja kansalaisten välistä vuoropuhelua. Siten se voisi myös madaltaa sekä ympäristön ja talouden että yhteisön ja teollisuuden välisiä rajalinjoja, Harju esittää.
FM Aki Harjun väitöskirja Media coverage of two northern mines tarkastetaan Oulun yliopistossa perjantaina 22. helmikuuta.
