Verkkouutiset

Maatalous

MAINOS (artikkeli jatkuu alla)

Ruoan hinnan nousu tuskin pysähtyy vuoden vaihtuessakaan

– Ruoan hinnan nousu jäänee tänä vuonna kymmenen prosentin paikkeille, jos mitään yllättävää ei tapahdu, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Jyrki Niemi Verkkouutisille.

Suomessa jännitettiin keväällä millainen sato saataisiin parin heikomman vuoden jälkeen. Siltikään ruuan hinnan nousu ei pysähdy, vaikka viljatuotteisiin hinnannousu ei enää välttämättä kohdistu samalla tavalla kuin aiemmin.

– Tämän vuoden sadosta tulee näillä näkymin keskiverto. Se mahdollistaa sen, että viljaa riittää omiin tarpeisiin ja sitä jää jopa vientiin, Niemi sanoo.

Niemen mukaan Suomi on ollut jo pitkään omavarainen viljan suhteen. Se osaltaan helpottaa viljatuotteiden hinnan nousupainetta. Vuoden takaiseen verrattuna viljan tuottajahinnat ovat kaksinkertaiset. Kotieläintuotteissa kuten maidossa ja lihassa kaikkea hinnannousua ei olla vielä nähty ja niiden hinta tullee vielä nousemaan loppuvuotta kohti.

Eurooppa, joka on kärsinyt viime viikot tukahduttavasta helteestä ja on nähty ilmiöitä, joita ei ole kohdattu moneen vuosisataan. Yksi tällainen on Eurooppaa halkovan Rein-joen kuivuminen. Niemen mukaan kuivuus ei ole kuitenkaan ennättänyt tuhoamaan eurooppalaistakaan viljasatoa.

Viljasadosta tulee Euroopassa todennäköisesti keskiverto, mutta maissisadosta tulee normaalia huonompi. Ruoan hintaan maissisadonkaan epäonnistumisella ei ole suoraa vaikutusta, mutta huono maissisato voi nostaa rehun hintaa.

Vaikka suomalainen viljasato olisi erinomainen, niin Niemi ei lupaa, että sillä olisi suurta vaikutusta viljatuotteiden hintaan kotimaassa. Kansainväliset viljamarkkinat määrittävät viljan hinnan ja se vaikuttaa myös Suomen viljan hintaan. Tuottajille käteen jäävän rahan määrä vain on suurempi. Jos hinnat ovat Keski-Euroopassa korkealla, myös suomalaiset tuottajat saavat parempaa hintaa.

– Elämme yhteiseurooppalaisessa markkinassa, jossa vilja siirtyy helposti maasta toiseen. Siinä tilanteessa viljan hinta meillä ei välttämättä ole ihan sama kuin Saksassa tai Ranskassa, mutta lähellä sitä, Niemi sanoo.

Pellervon taloustutkimus ennusti kesällä ruoan hinnannousun olevan tänä vuonna 11 prosenttia ja Luonnonvarakeskus päätyi omassa ennusteessaan hieman maltillisempaan kymmenen prosentin hinnannousuun. Molemmat luvut ylittävän yleisen inflaationtaso, joka oli Tilastokeskuksen mukaan kesäkuussa 7,8 prosenttia.

Jyrki Niemen mukaan ennuste pitää edelleen paikkansa.

– Vuoden alussa ruuan hinta oli vain muutamia prosentteja kalliimpaa kuin viime vuonna. Viime vuoden heinäkuusta tämän vuoden heinäkuuhun ruoanhinta saattaa olla vieläkin korkeampi kuin 12 ja puoli prosenttia. Mutta koko vuoden keskiarvo jäänee kymmeneen prosenttiin, Niemi sanoo.

Niemi epäilee, että ruoanhinnan nousu tuskin pysähtyy vuoden vaihtuessakaan, mutta ensi vuonna nousu ei ole enää yhtä huimaa kuin tänä vuonna.

Vuoden loppua kohti mentäessä lihan ja maidon hinta jatkaa edelleen nousuaan. Tämä tarkoittaa sitä, että suomalaisten joulupöytä on huomattavasti kalliimpi kuin edellisinä vuosina.

Mihin hintaan suomalaiset kinkkunsa tänä vuonna ostavat?

– Sianlihan hinnannousu kohdistuu jossain määrin myös joulukinkkuihin. Edullisia kinkkuja löytyy edelleen varmasti, mutta parempiin kinkkuihin kohdistuu varmasti sellainen viidenneksen hinnannousu.

Iskeekö Suomeen ruokapula? Yhä useampi tila joutuu lopettamaan

MTK:n valtuuskunnan puheenjohtaja Eerikki Viljanen varoittaa Suomen menettävän nopeasti omaa ruuantuotantoaan maatalouden kustannuskriisin takia.

Tuottajille maksettavat hinnat laahaavat hänen mukaansa pahasti jäljessä, joten moni tilallinen joutuu lopettamaan toimintansa. Samaan aikaan horisontissa häämöttää ruokapula.

Viljasen mukaan Suomen on kannettava vastuunsa omasta ruuantuotannosta.

– Täällä Suomessa meidän pitää keskittyä ensisijaisesti ruokkimaan suomalaiset, jotta emme omilla toimillamme ja ostovoimallamme vie ruokaa muiden suista, hän totesi tiedotteen mukaan MTK:n liittokokouksessa Porissa.

Viljanen nosti esiin ristiriidan, kuinka maailman pahenevan ruokakriisin keskellä erityisesti suomalaiset kotieläintilat joutuvat luopumaan tuotannostaan.

– Nyt on teollisuuden, kaupan ja kuluttajien vuoro vastata huutoomme, turvata meille oikea tuottajahinta tulevaisuutemme turvaksi, Viljanen totesi.

Hän muistutti, että Suomi on tähän saakka onnistunut säilyttämään hyvän ruokaturvan ja korkean omavaraisuuden. Siitä hän kiitti myös kuluttajia.

– Meillä kaikilla on syytä kiittää suomalaisia siitä, että he haluavat ja ostavat kotimaista.

Entä jos sato jää taas huonoksi? Varoitus ruoan hinnasta

Pellervon taloustutkimuksen maaliskuussa julkaistussa ennusteessa povattiin, että ruoan hinta nousee tänä vuonna keskimäärin 11 prosenttia.

– Jos sato jää heikoksi toisena vuonna peräkkäin, on riskinä, että ruuan hinta nousisi vieläkin enemmän, sanoo Pellervon taloustutkimuksen tutkimusjohtaja Sari Forsman-Hugg.

Tuottajahinnat ja kuluttajahinnat ovat nousseet, koska tuotantopanosten kuten lannoitteiden ja energian hinnat ovat nousseet. Lisäksi rehun hinta on noussut viime vuoden heikon sadon takia. Ukrainan sodan vaikutuksesta kustannukset pysyvät korkealla pidempään.

Mikä oli syynä viime vuoden huonolle sadolle?

– Viime vuoden sadon epäonnistumiselle oli syynä ankara ja pitkään kestänyt kuivuus, joka verotti sadontuotantoa monilla, erityisesti kevätkylvöisillä kasveilla, jotka eivät olleet ehtineet vielä kasvattaa juuria riittävän syvälle maahan varmistamaan veden ottoa, sanoo palvelukehityksen ja kasvintuotannon johtava asiantuntija Sari Peltonen ProAgrialta Verkkouutisille.

Lisänsä hankalaan tilanteeseen tuo se, että syysviljakylvöt tuhoutuivat kovan talven seurauksena. Samalla kylvöt päästiin aloittamaan suhteellisen myöhään tänä vuonna, koska kevät oli kylmä ja lunta oli maassa pitkälle kevääseen asti.

– Nyt kevätkylvöt on saatu päätökseen ja kasvustot näyttävät hyviltä ja sateita tuli sopivasti, Peltonen sanoo.

Peltonen kuitenkin painottaa, että sateet piisaisivat eikä niitä tarvitsisi tulla yhtään enempää, jotta kasvustot eivät alkaisi kärsimään. Sateet ovat tärkeitä touko- ja kesäkuussa sen tähden, että viljelykasvit pääsevät taimettumaan. Liiallinen sadekaan ei ole hyväksi sillä, se aiheuttaa kasvitauteja ja märkyyshaittoja.

Jokainen suomalainen maksaa hintaa epäonnistuneesta sadosta viimeistään syksyllä. Millaista säätä nyt olisi toivottava, jotta sadosta tulisi onnistunut?

– Heinäkuussa olisi hyvä, jos on pääosin poutaa ja aurinkoista, Peltonen sanoo.

Sadetta saisi tulla vähän välissä ja lämpötilan tulisi olla 20 ja 22 asteen tuntumassa. Viljelyn kannalta olisi hyvä, jos helteitä ei olisi montaa päivää peräkkäin. Elo ja syyskuulle sadonkorjuuajaksi Peltonen ei kaipaa enää sateita vaan poutaisia ja aurinkoisia päiviä, jolloin tuulee vain vähän, jotta kasvustot kuivuisivat ja kypsyisivät.

Jos sato ei ole tänäkään vuonna hyvä, niin maatalouden ahdinko kasvaa. Suomalaisen maatalouden loppu se ei ole, mutta monen pienemmän tilan loppu se voi olla.

– Viljanviljelijöille viljan korkea hinta lisää tuloja markkinoilta, mutta samanaikaisesti etenkin kotieläintuotanto on hankalassa tilanteessa. Tuottajahinnat ovat nousseet, mutta siellä on edelleen nousupaineita. Tämän hetkinen nousu ei riitä kattamaan kustannusten nousua, sanoo Forsman-Hugg.

Hän korostaa, että Suomella on ollut hyvä omavaraisuus vilja-, maito- ja lihatuotteissa ja on jatkossakin. Elintarvikehuolto on keskeinen osa huoltovarmuutta, ja tämän tärkeys korostuu, kun Ukrainan sodan seurauksena syntyy erilaisia markkinahäiriöitä. Huonon sadon takia rehuviljaa jouduttaisiin tuomaan kovaan hintaan ulkomailta. Forsman-Huggin mukaan markkinoilla on nähtävissä, että tuotantokustannukset alkavat näkyä myös kuluttajahinnoissa ja kustannusten

nousua on siirtymässä kuluttajahintoihin, mutta viiveellä. Hänen mukaansa tulonjaon ruokaketjussa tulisi olla reilumpaa viljelijöille.

– Ei suomalainen maatalous tähänkään kaadu, mutta tilojen lukumäärä pienenee. Tilojen lukumäärän pieneneminen voi nopeutua, koska taloudellisessa ahdingossa moni tila joutuu lopettamaan toimintansa.

 

Ruoan hinta voi nousta ennustettuakin rajummin

Venäjän hyökkäyssodan vaikutukset alkavat vasta näkyä ruokamarkkinoilla, ja epävarmuus voi jatkua useiden vuosien ajan, kertoo Pellervon taloustutkimus PTT:n maa- ja elintarviketalouden tilannekatsaus.

Kevään aikana sekä maatalouden tuottajahinnat että ruuan kuluttajahinnat ovat nousseet nopeasti ja nousupaine jatkuu yhä. Hinnat voivat jäädä pidemmäksi aikaa korkeammalle kuin mitä tavanomainen hintataso oli ennen pandemiaa ja sotaa.

– Jo viime syksyn kustannuskriisi nosti esille maatalouden riippuvuuden globaalista energiantuotannosta ja taloudesta. Sota puolestaan korosti Euroopan riippuvuutta Venäjältä tuotavista energiasta, lannoitteista ja rehuista. Pitkittynyt sota näkyy tuotantopanosten hinnoissa, tuottajahinnoissa ja ruuan hinnassa, myös Suomessa, sanoo vanhempi maatalousekonomisti Päivi Kujala.

Sota on tähdentänyt huoltovarmuuden ja varautumisen tärkeyttä. Suomessa perustuotteissa – viljassa, maidossa ja lihassa – omavaraisuusaste on erittäin korkea, mutta niiden tuotanto on riippuvainen tuontipanoksista.

– Tuotantopanosten niukkuus ja korkea hinta aiheuttaa epävarmuutta omavaraisuuteen lähivuosina. Voimakas kustannusten nousu vaikeuttaa entisestään erityisesti heikossa taloustilanteessa olevien tilojen toimintaa, sanoo maatalousekonomisti Pekka Kinnunen.

Kokonaisuudessaan tuotantopanosten hinnat nousivat huhtikuussa 37 prosenttia vuoden takaisesta. Erityisesti lannoitteiden ja energian hinnat nousivat voimakkaasti Suomessa ja maailmalla Venäjän hyökättyä Ukrainaan.

Suomessa lannoitteet olivat huhtikuussa 115 prosenttia kalliimpia ja energia noin 45 prosenttia kalliimpaa viime vuoden vastaavaan ajankohtaan verrattuna. Myös rehukustannukset ovat jatkaneet nousuaan viljan hintojen nousun myötä, ja huhtikuussa eroa viime vuoteen oli yli 37 prosenttia.

Ruuan kuluttajahintojen nousu on kiihtynyt

Pandemian ja sodan vaikutukset ovat näkyneet rajuimmin ja nopeimmin tuotantopanosten, kuten lannoitteiden ja energian hinnassa. Tämä on nostanut maatalouden kustannuksia voimakkaasti, mutta muutos siirtyy tuottajahintoihin ja ruuan kuluttajahintoihin viiveellä.

Tuottajahinnoissa on kuitenkin alkanut tapahtua nousua kevään aikana. Huhtikuussa sianlihan tuottajahinta nousi 17 prosenttia, naudanlihan 12 prosenttia ja siipikarjanlihan peräti 23 prosenttia verrattuna vuoden takaiseen.

PTT ennusti maaliskuun suhdanne-ennusteessaan ruuan kuluttajahintojen nousevan tänä vuonna keskimäärin 11 prosenttia. Huhtikuussa ruuan hinnan nousu oli jo yleistä inflaatiota nopeampaa.

Toukokuussa ruuan hinta nousi yhdeksän prosenttia vuoden takaisesta, kun yleisesti kuluttajahinnat nousivat seitsemän prosenttia.

– Tuottajahinnoilla on osin vastattu maatalouden kustannusten nousuun, ja muutos siirtyy kuluttajahintoihin viiveellä. Silti nousupaine sekä tuottaja- että kuluttajahinnoissa jatkuu edelleen, ja sodan vaikutukset alkavat vasta näkyä, sanoo tutkimusjohtaja Sari Forsman-Hugg.

PTT:n mukaan ruuan hinnan nousu kiihtyykin edelleen kesän ja syksyn aikana, koska tuottajahintojen nousu on ollut nopeaa. Arvioon liittyy kuitenkin paljon epävarmuustekijöitä.

Riskinä on sekin, että jos viljasato jäisi ennakoitua pienemmäksi Suomessa ja maailmanlaajuisesti, se nostaisi elintarvikkeiden kuluttajahintoja jopa ennustettua enemmän.

PTT:n mukaan Suomessa kevään kylvöolosuhteet olivat kuitenkin melko suotuisat ja viljasadosta voidaan odottaa tällä hetkellä tavanomaista.

Globaalisti esimerkiksi vehnän tuotanto on laskemassa lievästi, koska kuumuus ja kuivuus koettelevat satoja. Ukrainan viljasadon ennakoidaan pienenevän vähintään kolmanneksella sodan takia, ja vienti on vaikeaa, koska maan vientisatamat ovat kiinni.

Juha Marttila HS:lle: Tulevan kesän sato on kriittinen

Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila kertoo Helsingin Sanomien haastattelussa tulevan kesän olevan kriittinen Suomen ruokamarkkinoiden kannalta.

Tuleva sato määrittää sitä, miten tilanne ruokamarkkinoilla Suomen osalta kehittyy. Maailmanlaajuinen ruokakriisi on pahentunut jo niin, että Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan osalta voidaan puhua ruokapulasta.

Marttila arvioi Helsingin Sanomille, että köyhissä Itä-Euroopan maissa voidaan ensi talvena jo nähdä nälkää ruoan ja energian korkeiden hintojen vuoksi. Hänen mukaansa Suomessakaan kaikilla ei välttämättä ole varaa ostaa riittävästi ruokaa.

Varsinaisen ruokapulan riskiä ei Marttilan mukaan Suomessa kuitenkaan ole. Maailmalla pitäisi Marttilan mukaan käytännössä olla logistiikassa iso kriisi, koska varaa ruoan ostamiseen Suomella on.

– Olemme maailman mittakaavassa varakkaita. Kyllä me maailmalta ruokaa saamme, Marttila sanoo.

Hänen mukaansa kaikki ruokaketjussa pähkäilevät parhaillaan sitä, mitä kuluttajat tekevät, jos hintoja nostetaan.

Ruuan hinta on noussut viime aikoina voimakkaasti koko maailmassa. Marttilan mukaan Suomessa kohonneet tuotantokustannukset ovat jääneet tuottajien maksettavaksi useimmilla aloilla. Ongelmissa on tällä hetkellä hänen mukaansa erityisesti lihantuotanto.

– Lihantuotannossa on tilanne, että jokainen eläin tuottaa tappiota. Koska se on rahaa pois kassasta, tosi moni miettii tällä hetkellä esimerkiksi sikataloudessa sitä, miten päästä eroon tilasta ennen kuin sikojen kasvatus vie perheeltä viimeisetkin rahat, Marttila kertoo.

EU:n byrokratia hidastaa ukrainalaisten maataloustuotteiden tuontia

Ukrainassa seisoo tällä hetkellä 20 miljoonaa tonnia viljaa, jota ei saada markkinoille ja seuraavan sadonkorjuun aika lähestyy.

Valtaosa, 90 prosenttia, Ukrainan viennistä tapahtuu normaalisti satamien kautta, mutta Venäjä on saartanut Ukrainan satamat ja vilja seisoo rahtilaivoissa. Viljaa voitaisiin kuljettaa Ukrainasta teitse EU:n puolelle, mutta ongelmaksi on osoittautunut byrokratia ja EU:n maanviljelijöiltä vaatima paperityön määrä. Samasta syystä autojonot ovat kasvaneet rajoilla paikoitellen jopa 25 kilometrin pituisiksi, BBC kertoo.

Ukrainalainen maanviljelijä Kees Huizinga kertoo, että on saanut vietyä vain 150 tonnia viljaa kolmessa viikossa, kun normaalisti hän saa vietyä saman määrän muutamassa tunnissa sataman kautta.

– Avatkaa rajat ja päästäkää tavara kulkemaan läpi, Huizinga vetoaa Euroopan Unioniin.

Jos Ukrainan maanviljelijät eivät saa myytyä varastojaan ennen alkavaa sadonkorjuukautta, heiltä loppuu varastotila. Viljasta saatavalla rahalla he myös pystyisivät turvaamaan seuraavat kylvöt.

Ukrainan maatalouden tuotanto tärkeässä asemassa

Alkuvuodesta tuleva satokausi Ukrainassa näytti lupaavalta. Ruoan nousevan hinnan myötä jotkut viljelijät Ukrainassa päättivät pitää osan edellisestä sadosta edelleen varastossa saadakseen siitä paremman hinnan myöhemmin, näin teki myös ukrainalainen maanviljelijä Nadiya Stetsiuk. Sitten Venäjä hyökkäsi maahan ja viljan vienti Ukrainasta ulkomaille pysähtyi.

– Sodan alun jälkeen emme ole voineet myydä yhtään viljaa. Hinta täällä on nyt puolet siitä, mitä se oli ennen sotaa. Eurooppaan voi sodan seurauksena syntyä ruokakriisi ja samaan aikaan ruoka on jumissa Ukrainassa, emmekä pysty viemään sitä mihinkään, Stetsiuk kertoo.

Ukraina on suuri maatalousvaltio ja se tuottaa 42 prosenttia maailman auringonkukkaöljystä, 16 prosenttia maissista ja yhdeksän prosenttia vehnästä.

Juuri tänä vuonna Ukrainan maataloustuotanto olisi ollut erityisen tärkeää, sillä monin paikoin maailmassa viljasadot ovat tuhoutuneet niin luonnonolosuhteiden kuin koronan aiheuttamien tuotanto-ongelmien vuoksi.

 

IL: Ruoan hinta voi nousta pian yli kymmenen prosenttia

Pellervon tutkimuslaitos ennustaa, että elintarvikkeiden hinnat nousevat kuluvan vuoden aikana Suomessa jopa 11 prosenttia. Syynä on Ukrainan sodan vaikutus globaaliin ruokajärjestelmään.

Asiasta uutisoi Iltalehti.

– Elintarvikkeiden hintanousut tulevat kiihtymään. Arviomme mukaan loppukevään aikana nähtäisiin 5–10 prosentin hinnannousua, PTT:n tutkimusjohtaja Sari Forsman-Hugg sanoo.

PTT ottaa ennusteessaan kantaa lähinnä vilja- ja leipätuotteiden, maitotuotteiden sekä lihatuotteiden hinnan nousuun.

– Voidaan ennakoida, että näissä tuoteryhmissä mennään yli 10 prosentin hinnannousuihin viimeistään syksyllä, Forsman-Hugg sanoo.

Nousu on merkittävää, sillä elintarvikkeet nousivat vuoden 2021 aikana ainoastaan 0,6 prosenttia. Keskimäärin ruoan hinnan nousu on Suomessa hitaampaa kuin EU-maissa.

– Tuotantopanosten hinnannousu on ollut niin kovaa, että se varmasti tulee heijastumaan hintoihin. Tulemme varmasti pikkuhiljaa näkemään, miten sodan seuraukset näkyvät elintarvikkeiden hinnoissa. Huhti- ja toukokuun luvuissa se voi jo näkyä, Päivittäistavarakaupan liiton toimitusjohtaja Kari Luoto sanoo.

Hän ennakoi hinnannousun näkyvän ruoissa, joiden raaka-aineiden valmistukseen tarvitaan huomattavasti lannoitteita ja energiaa.

– Lihakasvatuksessa monissa tuontisuunnissa rehu on tärkeä tuotantoväline ja sen hinnannousu tulee varmasti näkymään. Viljatuotteissa se tulee varmasti näkymään myös, Luoto kertoo.

”Maatalouden kannattavuudesta kantaa vastuun kaupan ala”

Opetusministeristä maa- ja metsätalousministeriksi siirtynyt uusi maa- ja metsätalousminiteri Antti Kurvinen (kesk.) painottaa suomalaisen maatalouden olevan kokonaismaanpuolustus- ja huoltovarmuuskysymys.

Hän haluaakin uutena alan ministerinä lähettää ”suomalaisille maatiloille, emännille ja isännille” seuraavan viestin.

– Oloissa, joissa Euroopassa riehuu sota, on vaikea kuvitella merkityksellisempää ja arvokkampaa työtä kuin, että jokapäiväinen leipä on pöydässä. Muistakaa se, olen teidän puolellanne.

Kurvinen on huolissaan maatalouden kannattavuusongelmista ja korosti huoltovarmuustukipakettien olevan vain väliaikainen apu ratkaisun sijaan.

-Mikä on sitten mielestäni ratkaisu suomalaisen ruokamarkkinan toimintaan ja suomalaisen maatalouden parempaan kannattavuuteen? Ratkaisun avaimet ovat suomalaisella kaupan alalla ja elintarviketeollisuudella. Te ratkaisette sen, onko tulevaisuudessa suomalaista ruokaa vai ei.

Ministeri toivoi kaupan alan kanssa käytäviä ”neuvotteluja markkinatalouden hengessä” ja kiinnitti huomiota siihen, että päivittäistavarakauppa on Suomessa varsin keskittynyttä, jolloin viljelijä on heikommassa asemassa.

Toisen vastuu-alueensa eli metsätalouden osalta Kurvinen korosti sen merkitystä kansantaloudelle.

– Jos Norjalla on öljy, on Suomella metsät. Metsät ovat Suomen aarre ja kansaollisomaisuus. Metsät ovat kansantalouden sekä yrittäjyyden kivijalka.

Lisäksi hän huomauttaa, että Venäjän laiton hyökkäys Ukrainaan vaikuttaa myös Suomen metsä- ja energiateollisuuteen.

– Vuonna 2020 Suomeen tuotiin metsähaketta  1,8 miljoonaa kuutiometriä eli 24 prosenttia lämpölaitosten käyttämästä energiahakkeen kokonaismäärästä. Tämä on aivan valtava loikka, valtava haaste, nyt kun joudumme [Venäjä-]pakotteiden vuoksi korvaamaan tämän kotimaisella tuotannolla. Jos tätä ei saada korvattua, emme saa kotejamme lämmitettyä.

MT: Ruokaketjuun tulossa roimia hinnankorotuksia

S-ryhmän päivittäistavarakaupan johtaja Sampo Päällysaho sanoo Maaseudun Tulevaisuudelle olevan odotettavissa, että elintarvike¬teollisuuteen ja edelleen alkutuotantoon välittyvät satojen miljoonien eurojen hinnan¬korotukset.

– Kyseessä ovat sopimukset, joita kauppa on tehnyt lihateollisuuden, kalankasvattajien ja meijerien kanssa. Myös kananmunapakkaamot ja leipomot on tunnistettu tilanteeltaan hyvin samankaltaisiksi. Sopimuskausi alkaa toukokuussa ja jatkuu alkusyksyyn, hän kertoo.

Päällysahon mukaan S-ryhmä on nähnyt oikeutetuksi sen, että hintaneuvottelut avattiin uudestaan.

– Tavarantoimittajat ovat korjanneet meille aiemmin tekemiään myyntitarjouk¬sia, siis hankintahintoja, ja niiden pohjalta on käyty uudet hintaneuvottelut kevät- ja kesäjaksoja koskien. Viimeisiä rivejä lukuun ottamatta hintaneuvottelut ovat nyt valmiit, Päällysaho sanoo MT:lle.

Hänen mukaansa kaupan toiveena on, että tuottajahinnat nousevat.

– Solmimme sopimukset elintarviketeollisuuden kanssa, emmekä me kauppana pysty suoraan vaikuttamaan tuottajahintoihin. Mutta viestimme elintarviketeollisuuden suuntaan on ollut, että hintamuutosten pitäisi nyt välittyä tuottajille mahdollisimman nopeasti ja kokonaisvaltaisesti, Päällysaho sanoo.

Pellervon taloustutkimus PTT:n maa- ja elintarviketalouden ennusteen mukaan ruuan hinta nousisi tänä vuonna Suomessa 11 prosenttia. Ruoan hinnannousun odotetaan kiihtyvän jo kevään aikana yleistä inflaatiota suuremmaksi.

Kauppa ja teollisuus neuvottelevat viljelijöiden rahoista

Kauppa ja elintarviketeollisuus ovat alkaneet neuvotella uusiksi maatalouden hinta- ja toimitussopimuksia, kertoo Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK.

Liiton mukaan neuvottelujen avaaminen kesken sopimuskausien on poikkeuksellista, mutta ruokaketjun poikkeustilan kannalta välttämätöntä.

– Kauppa ja teollisuus neuvottelevat nyt maatiloille välttämättömistä rahoista, eikä aikaa ole hukattavaksi, MTK:n toiminnanjohtaja Jyrki Wallin sanoo tiedotteessa.

MTK:n mukaan kustannusten raju nousu on lamauttamassa nopeasti maatilojen toimintaa.

Jyrki Wallin kiirehtii kustannusten nousuun vastaavien hinnankorotusten viemistä nopeasti ruokaketjun läpi maatiloille.

– Tekojen kanssa ei voi odottaa kylvöjen yli, Wallin toteaa.

MTK:n mukaan Ukrainan sota on muuttanut ja muuttaa myös pidemmällä aikavälillä monia tuttuja, toimivia ja turvallisia rakenteita koko maailmassa.

Sodan välittömät vaikutukset näkyvät turvallisuuspolitiikassa, energiantuotannossa ja ruoantuotannossa.

– Lohdullista on, että Suomella on suhteessa moneen muuhun maahan hyvät lähtökohdat menestyä myös tulevaisuudessa, Wallin toteaa.

Maatalousministerin salkkua pidettiin jo lähes turhana – nyt kaikki voi muuttua

Uusi maatalousministeri Antti Kurvinen (kesk.) voisi olla lajinsa viimeinen, mutta kutistuneesta ministeriöstä saattaa tulla valtionhallinon superyksikkö.

Keskustan puheenjohtaja, valtiovarainministeri Annika Saarikko (kesk.) yllätti siirtäessään Antti Kurvisen maatalousministeriöön. Uudeksi kulttuuri- ja tiedeministeriksi presidentti Sauli Niinistö nimittää keskustan varapuheenjohtajan, kansanedustaja Petri Honkosen.

Saarikon suunnitelma on selvä. Kurvinen vaihtaa postia aikana, jolloin maatalous on suurissa vaikeuksissa. Touhukkaan ja päättäväisen Kurvisen on pelastettava maatalous ja keskustan kannatus tuottajien keskuudessa.

Maatalousministeriö on keskustan ikiaikainen läänitys. Sinipunassa maatalous on ollut salkkupelin jakojäännös, ja ministeriksi on nimitetty kokoomuslainen.

Ministeriössä usko on ollut testissä vuosikymmeniä. Vuonna 2006 selvitysmies Jarmo Ratia arveli, että virastossa on vallalla ”alistuneisuuden henki” ja maatalous ”koetaan auringonlaskun alaksi”.

Maatalouden pääluokka on valtion talousarvion pienimpiä. Se oli kuluvan vuoden budjettiesityksessä vain 2,7 miljardia euroa, kuudesosa sosiaali- ja terveysministeriön 15,8 miljardin euron potista.

Maatilojen määrä on pudonnut rajusti huippuvuosista. Nyt niitä on 45 000. Alkutuotannossa on töissä vain noin 4 prosenttia työvoimasta.

Ratia esitti ministeriön muuttamista luonnonvara- ja elintarvikeministeriöksi. Se olisi ollut pelkkä kasvojenkohotus.

MMM on yhden toimialan ministeriö. Alkutuotannon muutos on pitänyt elossa hahmotelmia ministeriön tehtävien jakamisesta työ- ja elinkeinoministeriölle ja ympäristöministeriölle.

Yleisimmässä mallissa maatalouden, kalastuksen ja metsätalouden elinkeinoasiat kuuluisivat TEM:lle, joka osaltaan vastaa jo nyt huoltovarmuudesta, elintarviketeollisuudesta ja muusta elinkeinopolitiikasta.

Vesienkäyttö, vapaa-ajankalastus ja metsästysasiat siirrettäisiin ympäristöministeriölle.

Lopetuksen esteitä ovat olleet erimielisyydet tehtävien jakamisesta. Keskustassa ei ole innostuttu koko hankkeesta, ja esimerkiksi metsästysasioiden siirto ympäristöministeriöön on askarruttanut monia kokoomuslaisia.

Ministerisalkkujen painoarvot ovat vaihdelleet eri aikoina. Pääministeri on ykkönen, mutta valtioneuvoston muiden jäsenten arvostus on elänyt.

Ulkoministeri oli YYA-Suomen kakkosministeri. EU:ssa valtiovarainministeri on pääministeristä seuraava.

Puolustusministeri oli pitkään hanttisalkku. Neuvostoliiton hajoamisesta ja Hornet-hankinnasta 1990-luvulla rankkaus kääntyi nousuun.

Nyt puolustusministeri kuuluu ulkopolitiikan johtonelikkoon. Nato-Suomessa sotaministerin asema vakiintuisi vahvaksi.

Normaalioloissa Kurvisen pitäisi olla viimeinen maatalousministeri. Eduskuntavaalien jälkeen muodostettavan hallituksen tehtävänä olisi toteuttaa hallitusohjelman linjaus ministeriön pilkkomisesta.

Kannattaako maatalous juuri nyt lykätä TEM:n syliin? Euroopassa on sota. Maailma on ajautumassa historialliseen ruokakriisiin, ja Ukrainan sodan vuoksi Suomea uhkaa lannoitepula. Lähi-idän, Pohjois-Afrikan ja eteläisen Euroopan maissa voi tulla puute viljasta.

Ministeriön pilkkominen selkiyttäisi hallintoa ainakin paperilla. Kriisiaikana organisaatioiden uudistaminen ja isot muutokset ovat kuitenkin riski.

Sodat, pakolaisvirrat ja ilmastomuutos panevat arvojärjestykset uusiksi. Ruoasta, puhtaasta vedestä ja turvallisista elinoloista tulee nykyistä suurempi poliittinen ase.

Silloin eturiviin pääministerin rinnalle astuvat ruokaministeri ja sisäministeri. Jämäministereistä ei ole tietoakaan.

Näin ruoantuotannon tukipaketti jyvitetään

Varautumisen ministerityöryhmä linjasi aikaisemmin maaliskuussa, että hallitus valmistelee kiireisellä aikataululla maatalouden kustannuskriisin helpottamiseksi ja huoltovarmuuden turvaamiseksi toimia, jotka lisäävät tukea kotimaiselle ruoantuotannolle akuutissa tilanteessa arviolta noin 300 miljoonalla eurolla.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk.) kertoi torstaina tiedotustilaisuudessa maatalouden huoltovarmuuspaketin sisällöstä.

Kokonaisuus sisältää nopeavaikutteisia tukimuotoja maatilojen maksuvalmiuden tukemiseksi sekä toimia, joilla vauhditetaan energiaomavaraisuuden kasvattamista ja siirtymää pois fossiilisista luonnonvaroista.

Ministeri Leppä esitteli vuodelle 2022 seuraavia toimia:

• Kansalliseen luonnonhaittakorvaukseen osoitetaan 120 miljoonaa euroa.

• Kansallisten tukien lisätukia maksetaan 27 miljoonaa euroa sika- ja siipikarjatalouteen, kasvihuonetuotannolle, puutarhatuotteiden varastointiin, porotalouteen ja kalatalouteen.

• EU:n kriisitukeen ja sen täydentämiseen kansallisella rahoituksella kohdistetaan 20,6 miljoonaa euroa.

• Energiaverojen vuoden 2021 palautuksen lisääminen kertaluonteisena toimena on yhteensä 45 miljoonaa euroa.

Fossiilisista uusiutuviin energiamuotoihin

Lisäksi vuosina 2022–2026 toteutetaan toimia, joilla vauhditetaan nopealla aikataululla siirtymistä fossiilisista polttoaineista uusiutuviin energiamuotoihin:

• Vaihtoehtoisiin energialähteisiin ja muihin huoltovarmuuteen liittyviin investointeihin ja muutoksiin kohdistetaan investointitukea 28 miljoonaa euroa.

• Investointitukea kohdistetaan myös muun muassa biokaasumädätteiden kehittyneille käsittelytekniikoille 14,5 miljoonan euron edestä.

• Ravinne- ja energiaomavaraisuuden parannetaan ravinteita kierrättämällä. Ravinteiden kierrätyksen kokeiluohjelman lisärahoitukseen kohdistetaan 9 miljoonaa euroa. Investointitukea myönnetään myös muun muassa ravinteiden talteenoton kehittyneisiin teknologioihin ja niihin liittyviin kone-, laite-, rakennus- ja laitosinvestointeihin yhteensä 25 miljoonaa euroa.

• Maksuvalmiuslainojen valtiontakauksia lisätään (Makeran pääomitus 7 miljoona euroa).

• Kosteikkoviljelyyn osoitetaan 30 miljoonaa euroa.

• Ruokaviraston tietojärjestelmiin kohdistetaan 3,5 miljoonaa euroa vuosille 2022–2023.

Maa- ja metsätalousministeriö vastaa pääasiallisesti hyväksyttyjen linjausten jatkovalmistelusta ja toimeenpanosta.

Valtiovarainministeriö vastaa energiaverojen vuoden 2021 palautuksen kertaluontaisesta lisäämisestä.

Ravinnekierrätyksen investointihankkeissa vastuuministeriönä toimii ympäristöministeriö.

– Toimenpiteet ja niiden budjettivaikutukset yksilöidään ja täsmennetään kevään 2022 lisätalousarvioesitykseen sekä vuosien 2023–2026 julkisen talouden suunnitelmaan, tiedotteessa todetaan.

Ruoan hintaan ennustetaan rajua nousua

Euroopassa ruoan hinta saattaa nousta Venäjän hyökkäyssodan vuoksi ennätyksellisen korkealle. Sota voi johtaa myös nälänhätään Lähi-idässä ja Afrikassa, mikä voi puolestaan näkyä pakolaisten määrän kasvuna.

Kolmasosa maailman vehnästä tulee Ukrainasta ja Venäjältä. Ukraina on jo vuosia toimittanut maailmalle auringonkukkaöljyä, ohraa, maissia, vehnää sekä lannoitteita.

Pellervon taloustutkimus (PTT) on julkaissut arvion Ukrainan sodan vaikutuksista. Arvio perustuu siihen olettamaan, että sota Ukrainassa pitkittyy eivätkä lännen ja Venäjän suhteet  palaa ennalleen.

Ruoan hintojen nousua ennustettiin jo ennen Ukrainan sotaa kallistuvien energiakustannusten vuoksi. Viljan hinta oli Suomessa jo syksyllä 2021 huippulukemissa ja nyt sota on kaksinkertaistanut ohran ja kauran hintoja vuoden takaiseen hintaan nähden. Lisäksi vehnän hinta on kallistunut 75 prosenttia vuoden takaiseen verrattuna. Yleisesti voidaan sanoa, että hinnat nousevat tuoteryhmittäin. Esimerkiksi jauhot tulevat kallistumaan enemmän kuin leivät.

Suomessa ruoan hintojen nousu on nopeampaa kuin inflaatiokehitys. Ruoan hinnan arvioidaan tänä vuonna nousevan 11 prosenttia, mikä on koko Suomen EU-jäsenyyden aikana poikkeuksellista. Maatalouden epävarmat ajat Suomessa ulottuvat vuoteen 2023. Riskinä on tilojen maksuvalmiuden heikkeneminen ja tuotannon väheneminen, josta voi seurata elintarvikeomavaraisuuden heikkeneminen.

EU-maiden maidon- ja lihantuotantotilat ovat riippuvaisia Venäjän energiasta ja lannoitteista sekä Ukrainan rehukasveista. Siipikarjanlihan ennustetaan kallistuvan tänä vuonna 17 prosenttia. Jos elintarvikkeiden hinnat ei nouse merkittävästi useat tilat saattavat joutua korkeiden kustannusten takia lopettamaan.

Euroopan unionin yhteinen maatalouspolitiikka, CAP 2023-2027 ohjelmakausi alkaa ensi vuonna. Kansalliset CAP-suunnitelmat ovat komission tarkastelussa ja pelkona on, että päätöksenteko viivästyy. Komissio on hyväksynyt Suomelle maatalouden tukipaketin, jonka arvo on 300 miljoonaa euroa, mutta paljon riippuu siitä, miten rahat kohdennetaan. Lisäksi Suomi saa komissiolta 15–20 miljoonaa euroa maatalouden akuuttiin kustannuskriisiin.

Kehitysmaiden nälkäkriisillä arvaamattomia seurauksia

Lähi-idän ja Afrikan maat, jotka kärsivät julkisen talouden alijäämästä ja pitkään jatkuneista sodista kohtaavat nyt sodan vaikutusten takia lisähaasteen, YK arvioi.

Sodan ja koronaviruspandemian kerrotaan lisäävän dramaattisesti elintarvikepulaa kehitysmaissa. YK:n arvioiden mukaan 283 miljoonalla ihmisellä saattaa olla akuutti nälänhätä. Ukrainan sota merkitsee toimitusketjujen katkeamista ja vielä korkeampia hintoja. Tällä voi olla pitkäaikaisia seurauksia kehitysmaissa.

Esimerkiksi Libanonissa viranomaiset odottavat Arab Newsin mukaan vehnävarastojen loppuvan kuukauden sisällä. Jemenissä viljan tuontiriippuvuussuhteeksi arvioidaan taas 97 prosenttia. Venäjän ja Ukrainan osuus vehnästä ja vehnätuotteiden tuonnista Jemenissä on 42 prosenttia.

Myös Egypti kärsii Ukrainan sodasta. YK:n alaisuudessa toimivan maailman elintarvikeohjelman (WFP) toiminnanjohtaja, David Beasley arvioi, että Ukrainan sota voi muodostaa vakavan uhan Egyptin taloudelle, sillä vehnän hinta on noussut lähes 50 prosenttia maaliskuun aikana.

Ukraina oli viime vuonna toiseksi suurin vehnän toimittaja WFP:lle. Suurin osa WFP:n avusta on mennyt Syyriaan, jossa enemmistö kansalaisista elää köyhyysrajalla tai sen alapuolella.

YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön teettämän tutkimuksen mukaan köyhillä ja ruoan puutteesta kärsivillä kotitalouksilla on noin 20 prosenttia suurempi todennäköisyys lähteä siirtolaiseksi. Tutkimus osoittaa, että ihmiset ennakoivat ruoan puutetta ja lähtevät siirtolaisiksi jo ennen nälänhätää.

Maatalouden kriisi näkyy myös hoitamattomissa lainoissa

Suomen Pankin mukaan helmikuun lopussa maataloudelle myönnettyjä pankkilainoja oli yhteensä 4,8 miljardia euroa. Suurin osa lainoista – 3,5 miljardia euroa – oli myönnetty kotitaloussektoriin kuuluville elinkeinonharjoittajille. Maatalousyrityksille myönnettyjen lainojen kanta oli 1,3 miljardia euroa.

Viime vuosina maatilojen lukumäärä on pienentynyt, mutta samaan aikaan maatilojen toimintamuodon muutokset osakeyhtiöiksi ovat lisääntyneet ja osakeyhtiöiden määrä on kasvanut.

Muutokset toimintamuodoissa ovat osaltaan näkyneet pankkitilastoissakin, sillä yksityiseen maatalousyrittämiseen otettujen lainojen kannan vuosimuutos oli −4,2 prosenttia helmikuussa 2022. Kanta on supistunut vuodesta 2018 lähtien, kun yhtiömuotoisen maatalouden lainakanta on samalla kasvanut. Helmikuussa se kasvoi 6,8 prosentin vauhdilla.

Maatalouden ongelmaluottojen määrä on kasvanut viimeisten vuosien aikana voimakkaasti, vaikka kasvu onkin pysähtynyt viimeisen vuoden aikana, kertoo Suomen Pankki.

Helmikuussa erityisesti elinkeinonharjoittajien hoitamaton lainakanta oli suuri (6,9 %) suhteessa koko lainakantaan. Myös maatalousyritysten hoitamaton lainakanta (4,3 %) oli suhteessa lainakantaan suurempi kuin yritystoimialoilla keskimäärin.

– Maatalouden tuotantopanosten hinnat ovat nousseet poikkeuksellisen paljon lyhyessä ajassa, mikä saattaa näkyä lisäongelmina tulevaisuudessa, arvioi Suomen Pankki.

Asuntolainakanta 107 miljardia euroa

Suomalaiset kotitaloudet nostivat helmikuussa 2022 uusia asuntolainoja 1,7 miljardia euron edestä, mikä on 20 miljoonaa euroa vähemmän kuin vuosi sitten vastaavaan aikaan. Uusien asuntolainojen keskikorko nousi tammikuusta ja oli 0,85 prosenttia helmikuussa.

Asuntolainakanta oli helmikuun lopussa 107,1 miljardia euroa ja asuntolainakannan vuosikasvu 3,8 prosenttia. Suomalaisten kotitalouksien lainoista oli helmikuun lopussa kulutusluottoja 16,7 miljardia euroa ja muita lainoja 18,3 miljardia euroa.

Suomalaiset yritykset nostivat uusia lainoja helmikuussa 1,8 miljardia euron edestä, ja niistä asuntoyhteisölainoja oli 350 miljoonaa euroa. Uusien nostettujen yrityslainojen keskikorko laski tammikuusta ja oli 1,7 prosenttia.

Suomalaisille yrityksille myönnettyjen lainojen kanta oli helmikuun lopussa 99,4 miljardia euroa, mistä asuntoyhteisöille myönnettyjä lainoja oli 40,0 miljardia euroa.

Kyse on siitä, saadaanko maitoa ja leipää kauppaan

Energian ja erityisesti polttoaineiden hinnat ovat olleet viime syksystä lähtien ennennäkemättömässä nousukiidossa. Syitä on monia, kotikutoisia ja ulkoisia – pääsin viime mainittuja.

Ennen Ukrainan sodan alkua hallitus sai vastata aihetta koskevaan välikysymykseen. Sitä edelsi pääosin polttoaineiden hintoja vastaan mieltään osoittaneen Convoy-liikkeen performanssi Helsingin kaduilla.

Laskeakseen perussuomalaisten välikysymyksestä ilmat hallitus päätti korottaa työmatkavähennystä ja ilmoitti laittavansa kuljetusalan ikiaikaisen unelman eli ammattidieselin valmisteluun. Sitten iski Venäjä. Ja nyt diesel humppaa lähes 2,50 euron litrahinnoissa. Tämä on jo nyt johtanut tilanteisiin, joissa kuljetusyrittäjän on ollut edullisempaa laittaa autot seisomaan ja lomauttaa kuljettajat, kuin ajaa tappiolla kyytejä. Näin siksi, että rajuja ja nopeita polttoaineen hinnankorotuksia ei voi heti viedä sopimustaksoihin.

Ruotsin, Ranskan, Espanjan, Puolan ja monen muun EU-maan hallitukset ovat käärineet hihansa ja esitelleet kuljetusalan pelastuspakettinsa. Niissä keinot ovat olleet aivan toista kaliiberia kuin meidän kotoisen hallituksen näpertely asiassa.

Kyse ei ole vain kuljetusalan ahdingosta elinkeinona. Kyse on maidon ja leivän hinnan lisäksi siitä, saadaanko niitä kauppaan. Tai saadaanko vientiteollisuuden tuotteet tehtaalta satamaan. Kyse on jätti-inflaatiosta ja toimista, jolla sitä voitaisiin hillitä. Kyse on kansalaisten ostovoimasta.

Viime viikolla energia-alan professorit ja talousviisaat etsivät Ylen A-Studiossa keinoja hintakierteen katkaisemiseksi. He pyörittelivät ratkaisuina muun muassa polttoaineiden arvonlisäveron ja itse polttoaineveron alentamista sekä uusiutuvien biopolttoaineiden jakeluvelvoitteen tilapäistä poistoa. Keskustelijat muuten puhuivat yksin omaan ”bensan hinnasta”. Moni poliitikko on langennut samaan harhaan vähemmän tahattomasti. Kuljetusyrittäjiltä kun on ääniä voitettavana paljon vähemmän kuin yksityisautoilijoilta. Siispä vielä kerran: oikea ratkaisua huutava ongelma on diesel ja kuljetusala.

Olisi helppoa, jos voitaisiin esimerkiksi dieselin arvonlisäveroa tai polttoaineveroa alentaa. Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Tietenkään. Ensinnäkin tässä tilanteessa, kun halutaan eroon (venäläisestä) öljystä, olisi ongelmallista laskea reilusti fossiilisen dieselin veroa. Eikä se olisi valtiolle halpaa: yksi sentti per litra dieselin veroa pois tarkoittaa 30 miljoonaa euroa vähemmän verotuloja. Toisaalta, tämä on keino, jota jouduttaneen jossain määrin käyttämään.

Arvonlisävero on vieläkin hankalampi. Ensinnäkin alv-direktiivi ei salli polttoaineille alennettua alvikantaa. Ja vaikka tähän saataisiin Brysselistä poikkeuslupa, pitää alvia laskea 10 prosentilla, 24 prosentista 14 prosenttiin. Alennettuja alvikantoja saa olla vain kaksi per maa. Suomessa ne ovat 10 ja 14 prosenttia. Tämä operaatio maksasi valtiolle 450 miljoonaa euroa vuodessa.

Entä se jakeluvelvoite? Sen korotukset voitaisiin toki tilapäisesti jäädyttää. Tai jopa laskea EU-minimiin. Mutta jos poisto on tilapäinen ja Suomi kuitenkin pitäisi pitkässä juoksussa kiinni 30 prosentin jakeluvelvoitteestaan, muistuttaisi toimi etäisesti pakkasella housuun pissimistä – muutaman vuoden päästä jakeluvelvoitteen vaikutus olisi nykyistäkin rujompi. Ja jos Suomi päättäisi luopua 30 prosentin jakeluvelvoitteesta, pitäisi päästövähenemä keksiä muualta. Auttaisivatko isot sähköautojen hankintakannustimet? Kyllä, mutta yksin ne eivät riitä jakeluvelvoitteen poiston aiheuttamaa kuoppaa täyttämään. Jäljelle jäisi oikeastaan vain polttoaineiden myyntilupajärjestelmä eli päästökauppa. Ja arvatkaapa, minkä hintaa se nostaisi?

Mitä sitten ehdotan? Tässä listani:

1. Palautetaan välittömästi tuplalaskenta uusiutuvien polttoaineiden osalta jakeluvelvoitteeseemme. Meillä on ainakin vielä kaksi vuotta aikaa sitä käyttää. Luovuimme mallioppilaana sen käytöstä 2020 etuajassa. Tästä saadaan jopa 12 sentin per litra hinnanalennusta dieseliin.

2. Lasketaan uusiutuvien diesellaatujen energiasisältövero nollaan. Ei tule EU:n minimiverotasokaan vastaan, koska uusiutuvaa dieseliä sekoitetaan viidennes pumpulla myytävään kalliimmin (59 senttiä per litra) verotettuun fossiiliseen dieseliin. Tämä alentaisi ”blendin” verotasoa noin 5-8 senttiä per litra, riippuen siitä, toteuttaisiinko tuo kohta 1.

3. Asetetaan sähkölle jakeluvelvoite. Kaupallista sähköä menee vielä liikennekäytössä vähän, mutta kysyntä kasvaa koko ajan. Ja tuplalaskettavuus vaikuttaa tässäkin.

4. Nollapäästöisille henkilöautoille säädetään uusi ja aivan eri kunnianhimotasolla oleva hankintakannustin. Mitä enemmän sähköautoja Suomessa rekisteröidään, sitä pienemmäksi tulee paine dieselin ja bensan hinnan kautta ohjata energiasiirtymää. Korkea hankintatuki sähköautoille on siis köyhän bensa-/dieselautoilijan paras ystävä. Lisäksi on hyvä muistaa, että käytettyjä ja valmiiksi halpoja sähköautoja ei valmisteta. Jonkun on auto uutena ostettava, jotta se myöhemmin on edullisempana käytettynä saatavilla. Hankintakannustimella saadaan siirtymää nopeutettua selvästi.

5. Lasketaan polttoaineveroa dieseliltä, jos em. toimet eivät vielä yksin riitä. Dieselin arvonlisäverotulot kasvoivat viime vuonna 150 miljoonalla eurolla. Tänä vuonna vielä enemmän. Rahoitus tähän harjoitukseen voidaan osoittaa tästä potista – kuvainnollisesti ainakin, ja politiikassahan se jo riittääkin.

6. Ammattidieseliä koskeva HE eduskuntaan syksyllä ja voimaan 1.1.2023.

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS

Verkkouutisissa mainostamalla tavoitat

100 000 suomalaista päivässä

Meiltä on pyydetty tehokasta, pienille budjeteille sopivaa mainosratkaisua. Niinpä teimme sellaisen, katselet sitä parhaillaan. Tarvitset vain hyvän idean, kuvan, otsikon ja 280 euroa.

Hyvä Verkkouutisten lukija,

Kehitämme palveluamme ja testaamme uusia sisältöformaatteja erityisesti mobiililaitteille. Haluaisitko osallistua testiin tässä ja nyt? Se vie vain muutaman minuutin.

(Uusi sisältö aukeaa painiketta klikkaamalla)